Varpushaukan ravintoa ovat pääosin pikkulinnut niin kesällä kuin talvella – kesällä se voi saalistaa parikymmentä lintua päivässä

Varpushaukka on tuttu lintu ainakin niille, joille on pihallaan lintujen talviruokintaa. Tosin varpushaukan iskut lintulaudalle ovat nopeita. Iskujen jälkeen haukka usein lentää kauemmaksi puun oksalle aterioimaan.
Varpushaukka muistuttaa niin elintavoiltaan kuin ulkonäöltäänkin suuresti ”isoveljeään” kanahaukkaa. Tosin varpushaukka on pienempi kuin kanahaukka. Varpushaukkaa esiintyy tasaisesti läpi Suomen, mutta esiintymisessä on vaihtelua paikkakunnittain.Tunturi- Lapissa varpushaukkaa esiintyy harvemmassa johtuen havumetsien vähäisyydestä. (Kuva: Jarmo Vacklin)

Varpushaukka aiheuttaa lintulaudalla todellisen paniikin. Usein tiaiset ja keltasirkut ovat muutaman päivän poissa ruokintapaikalta haukan hyökkäyksen jälkeen. Varpushaukka on taivava lentäjä ja se pujahtaa lintujen perässä niin läpi pensaiden kuin tiheiden kuusienkin. Haukan isku on nopea ja se tulee usein matalalta rakennuksen nurkan takaa. Haukka nappaa pikkulinnun sivusta kynsiinsä.

Talvella varpushaukka pyydystää itselleen vain muutamia lintuja päivässä, mutta pesintäaikaan koiraan on saalistettava noin 15–20 lintua poikasilleen. Saalislajeina ovat usein tiaiset, rastaat ja peipot.

Usein varpushaukka aterioi puun oksalla myös hippiäistä, joka asustelee samanlaisissa metsissä kuin varpushaukka. Taitavana lentäjänä ja saalistajana varpushaukka käyttä myös myyrä- ja hiiriravintoa. Hyvinä myyrävuosina osa pikkulinturavinnosta korvautuukin pienillä nisäkkäillä.

Talvisin varpushaukat liitelevät kaupunkien yläpuolella vaanien puluja ja varislintuja. Harvemmin varpushaukka kuitenkaan turvautuu pikkulintuja suurempaan lajiin. Jos saaliiksi jää pulu tai jokin muu suurempi lintu, on se yleensä sairas tai heikkokuntoinen.

Toisin on kanahaukan laita. Sille kelpaavat kaikki kana- ja varislinnut talvella. Kanahaukka on monen entisen salomaiden kuusikoiden ja korpien laji, mutta sen tapaa nykyisin kaupungista. Huuhkaja, kanahaukka ja varpushaukka ovat tuttu näky kaupunkien taivaalla ja talojen katoilla. Eikä liikenne tunnut juuri vaivaavan eloa ja saalistusta.

Toisin kuin varpushaukalle, kelpaa kuvassa olevalle kanahaukalle kaikki kana- ja varislinnut talvella.

Varpushaukka ei ole monellekaan mieluisa naapuri pihapiirissa ja puutarhassa, missä pesii pikkulintuja. Perinteisesti varpushaukka on salomaiden lintu ja se on karttanut kaupunkeja ja taajamia. Mieluisia pesäpaikkoja kuusikoiden lisäksi ovat olleet esimerkiksi soiden reunarämeet ja suokorvet.

Soistuneissa kuusikkokorvissa varpushaukan naapureina voivat olla muun muassa hömötiainen, pohjantikka, peukaloinen ja punarinta. Varpushaukan pesä on usein tiheässä kuusessa, johon pesä on helppo rakentaa oksien päälle.

Pitkään varpushaukka oli myös vainottujen lajien listalla, aina 1700-luvun puolivälistä saakka. Myös muun muassa varpushaukan ”isoveli” kanahaukka on kuulunut vainottuihin lajeihin lähes näihin päiviin saakka. Petolintuja on pidetty pahoina riistalintujen verottajina ja niiden pesiä on tuhottu pitkään.

Muun muassa 1900-luvun alussa, kun Suomessa ruvettiin tarhaamaan fasaaneja joutuivat monet petolinnut ahdinkoon. Kanahaukan mieltymyksiä kanalintuihin ei voi kieltää, mutta varpushaukan kohdalla tilanne on toinen. Varpushaukka ei juuri pyydystä kanalintuja kovimmassakaan nälässä. Poikkeuksen tekee pyy, joka toisinaan joutuu varpushaukan tiukkojen kynsien puristukseen.

Hiljalleen varpushaukka ja kanahaukka ovat levittäytyneet myös pesimään lähemmäksi asutuksia. Haukkoja pesii muun muassa peltojen reunametsissä ja saarekkeissa. Haukat kelpuuttavat nykyisin myös sekametsät ja kovassa pesäpaikan puutteessa myös lehtimetsät reviirikseen. Varpushaukka kuten monet muutkin vanhojen havumetsien lajit ovat kärsineet suunnattomasti vanhoen metsien häviämisestä varsinkin eteläisessä Suomessa.

Huhtikuussa, kun pesimäkiireet alkavat komein soidinlennoin, varpushaukkoja ei havaitse niin usein kuin talvisin. Usein varpushaukat etsivät jonkin vanhan pesän, jonka ne kunnostavat itselleen. Muun muassa sepelkyyhkyn pesät ovat usein käytettyjä. Haukat tekevät yleensä uuden pesän joka vuosi. Tosin pesäpaikka on joka vuosi samassa metsikössä. Toisinaan linnut rakentavat aivan uudenkin pesän käyttäen koivun tai kuusen kuivia oksia apuna.

Mikään taidonnäyte varpushaukan pesä ei ole ja usein pesät menevät kesän aikana varsin huonoon kuntoon. Hyvä valinta ei ole käyttää myöskään vanhaa sepelkyyhkyn pesää alustana. Sepelkyyhkyt rakentavat usein niin huteria pesiä, että taivas pilkistää pesän pohjan alta ja on ihme että kyyhkyjen munat pysyvät pesässä.

Varpushaukka on Suomen runsain haukkalaji ja toivottavasti määrissä ei tule enää kovin suuria romahduksia. 1960-luku ja 1970-luku olivat varpushaukalle ja monelle muullekin metsien lajille vaikeaa aikaa. Metsiä- ja soita ojitettiin runsaasti ja metsätalouden valtasi nopea koneellistumisen aikakausi.

Varpushaukkaa näkee koko Ylöjärven alueella. Lajin esiintymisen painopiste sijaitsee kuitenkin alueen pohjoisosissa Kurun metsämailla. Osa Ylöjärven haukoista myös talvehtii alueella ja loput muuttavat läntiseen Keski-Eurooppaan, Tanskaan ja eteläiseen Ruotsiin.