Kirjoitan tämän isänä sekä lapsi- ja nuorisotyön ammattilaisena. Olen erittäin huolissani nykynuoristamme ja heidän mielensä hyvinvoinnista. Kuinka heidän pitäisi olla niin sanotusti valmiita yhteiskuntaamme ”tuottavina” ihmisinä aina vain nuorempina. Tietyt tahot mittaavat lapsiamme ja nuoriamme vain maailmanlaajuisten testitulosten kautta. Eli miten meillä opitaan pedagogiset taidot ja niin edelleen. Ei niinkään miten yhteisöllisyys, omatoimisuus tai henkinen hyvinvointi toteutuvat.
Mihin on jäänyt lapsuus ja nuoruus? Tuntuu, että jälkipolvemme pitäisi jo kouluun mennessä osata lukea ja laskea. Jos et osaa, olet jo ensimmäisellä luokalla jäljessä oppimisessa. Lisäksi yläluokilla pitäisi nuorella olla jo selkeä kuva siitä, mitä isona työksensä tulee tekemään. Luommeko me aikuisina ja yhteiskuntana hiukan liikaa paineita junioreillemme?
Sitten me ammattilaisetkin ihmettelemme miten nuorisomme voi niin huonosti ja hoitoon ei pääse, kun hoitojonot ovat niin pitkiä.
Puhumattakaan nuorten paineista sosiaalisessa mediassa, jossa pitää näyttää aina hyvältä ja aktiiviselta nuorelta (lapselta). Harrastuksissa pitää pärjätä ja suorittaa parhaansa mukaan. Kaiken tämän lisäksi kaveripiirin pitäisi myös olla kympin tasoa. Meidän nuorisomme pitää siis olla ympäri vuorokauden niin sanotusti tikissä ja tuntosarvet ylhäällä valmiina parhaaseen suoritukseen ikinä.
Jos et näihin pysty putoat kelkasta eli olet syrjäytynyt tai muutoin erilainen. Siitä alkaa pahimmillaan nuoren alamäki sekä mahdollisesti tukitoimien oravanpyörä, jossa pahimmassa tapauksessa joutuu olemaan mukana aikuisuuteen asti. Kovin suorituskeskeistä on meidän lastemme ja nuortemme elämä, eikä se varmastikaan edesauta lastemme hyvinvointia.
Painetta nuorisoon on tuonut myös ilmastomuutoksen uutisointi, joka tuo mukanaan henkisen ahdistuksen nuorillemme (rajansa kaikella ja sen uutisoinnilla jatkuvalla syötöllä). Maapallo tuhoutuu ja se on vääjäämätöntä ja niin edelleen. ”Tee sitä ja älä tee tätä” -asiaa painetaan eetteriin jokaisesta some-kanavasta. Vaikuttaakohan tällainen nuorison mieleen negatiivisesti?
Tämän ilmastoasian jälkeen pamahti päälle pandemia ja kaiken kruunaa vielä Venäjän aloittama invaasio Ukrainassa. En siis yhtään ihmettele, että ihmiset ja varsinkin lapset ja nuoret voivat yhteiskunnassamme huonosti. Myös meillä täällä Ylöjärvellä.
Hoitojonot ovat pitkiä ja tuntuu, että viranomaisten taholta lapsi valitettavasti kohdataan usein vain asiakkaana ja protokollan mukaan. Ei niin kuin pitäisi eli yksilönä ja lapsena. Emme kai sentään halua vain paperilla hoitaa ja kohdata nuoriamme, vaan aina tarvelähtöisesti sekä lasta kuunnellen. He eivät todellakaan ole pelkkiä tilastoja.
Onneksi meillä Ylöjärvellä on NAVI, jossa palvelu on oikeasti yksilöllistä ja lapsilähtöistä. Aivan mahtavaa ihmisläheistä palvelua, jossa huomioidaan reflektoivalla työotteella koko perhe lapsen ja nuoren mukana.
Annetaan lasten olla lapsia ilman ainaisia suorittamisen paineita. Olkaamme aikuisina läsnä heitä varten. Me aikuiset rakastamme tilastoja ja teemme niistä viisaita johtopäätöksiämme, mutta minä en meidän lapsiamme ja nuoriamme halua kohdata tilastoina vaan oikeasti kuuntelemalla sekä olemalla läsnä.
Tarttis varmaan tehdä jotain, eikä vain työntää päätä pensaaseen?!
Sami Rantanen
kaupunginvaltuutettu (kok.), kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen, lapsi- ja nuorisoneuvoston jäsen.
Kommentointi on suljettu.