Olen tullut virallisesti vanhaksi ja tylsäksi. En jaksa humalaisia ihmisiä yhtään. Ja tämä on siis yhtään.
Kun täytin 18, tykkäsin niin paljon ajaa autolla, että olin monta kuukautta joka viikonloppu kavereille kuskina. Baareissa notkuin mukana ja illan päätteeksi yritin etsiä kaikki takaisin kyytiin. Kotimatkalla kuuntelin tilitykset ja muut tunteenpurkaukset, ja se oli mielestäni jotenkin ihan hauska tapa kuluttaa aikaa. Nykyään nyppisin mieluummin itseltäni kynsiä irti yksitellen.
Silloin vanhoina hyvinä aikoina ”soittelukänni” oli nimenomaan soittelukänni. Se humalan vaihe, jossa yhtäkkiä tulee kauhea sosiaalisuuden puuska ja alat soitella kaikille. Silloin veivattiin lankapuhelimeen numeroita, jos osuttiin vielä niihin sormenreikiin, mistä numerokiekko kääntyi. Nyt tuon saman voi valitettavasti hoitaa soittelun lisäksi viesteillä ja päivittämällä sosiaalista mediaa. En jaksa enää kännisiä viestejäkään.
Humalaisen ihmisen jutut joko kiertävät pienen pientä, loputonta kehää, tai sitten ne alkavat jostain, eivätkä ikinä pääty yhtään mihinkään. Minun kärsivällisyyteni ei nykyään riitä kuuntelemaan kumpaakaan.
Asiaa on aiemmin helpottanut aivan merkittävästi se, että on ollut puhujan kanssa yhtä vahvassa humalatilassa. Silloinhan keskustelu on molempien mielestä aina merkityksellistä ja älykästä, sekä soljuu sujuvasti eteenpäin. Nykyään en kestä alkoholia oikein nimeksikään. Krapula ei ole enää missään suhteessa nautitun alkoholin määrään, vaan rankaisee minua niin mielivaltaisesti, etten uskalla juoda yhtä siideriä enempää.
Olen miettinyt, että voisiko tätä humalaisten sosiaalisuutta jotenkin kanavoida hyödyllisesti. Ajattelin yksinäisiä vanhuksia. Mutta jos minä olen jo nelikymppisenä niin tosikko, etten jaksa humalaisten juttuja, niin tuskin toinen mokoma lisää ikää tuo tähän helpotusta. Muistisairaus toki helpottaisi kanssakäymistä, mutta luulen, että kahdeksannen kierroksen jälkeen jopa muistisairas alkaa miettiä, että ihan kuin olisin kuullut tämän jutun jo.
Tällä hetkellä käytän vain ”vahinko kiertämään” -taktiikkaa, enkä vastaa mihinkään yhteydenottoon, jonka haistelen tulevan humalaiselta ihmiseltä. He siirtyvät seuraavaan uhriin. Kuitenkin mietin, että olisi kätevää, jos olisi joku sellainen foorumi, jossa esimerkiksi kotona yksin punkkua lipittävät henkilöt voisivat nousuhumalassa kohdata.
Tämä voisi olla sellainen palvelu, johon kirjauduttaisiin käyttäjätunnuksella ja salasanalla. Sisään pääsisi vasta, kun ei osaisi kirjoittaa kumpaakaan oikein. Palvelussa saisi julkaista kirjoitettuja viestejä ja audiomuotoista materiaalia, sekä keskustella livenä muiden käyttäjien kanssa. Kaikki viestit tuhoutuisivat palvelusta kolmen tunnin sisällä niiden jättämisestä, joten niitä ei tarvitsisi edes erikseen seuraavana päivänä käydä deletoimassa.
Nyt joku IT-alan startup-yritys, koppi tästä! Idea on ilmainen.
