2000-luvun alkupuolen jälkeen on tapahtunut raju muutos siinä, kuinka moni suomalainen ylipäänsä haluaa saada lapsia. Nekin, jotka haluavat saada lapsia, haluavat niitä vähemmän kuin ennen. Näyttää siltä, että nykyinen nuorten aikuisten sukupolvi eroaa selvästi lapsihaaveiltaan edellisistä sukupolvista.
Lapsia ei haluta ollenkaan tai ehkä hankitaan yksi tai kaksi. Nykyisin on tietysti monia syitä siihen, miksi lapsia ei hankita. Monella voi olla myös traumoja lapsuuden ajan perheestään. Lapsuuden perheessä on voinut olla väkivaltaa, paljon riitoja, uskottomuutta, päihdeongelmaa, vanhempien ero, oikeustaisteluja. Tai itse on ollut koulukiusattu sekä yksinäinen ja pelkää lapselleen käyvän samoin. Ei silloin tulevat lapsilisät paljon vaa´assa paina.
Ovatko lapsettomat parit sitten onnellisempia ja onko heillä parempi elämä? He saavat elää koko elämänsä itselleen, kehittää itseään, nauttia elämästä. Eihän elämäänsä pitäisi elää koskaan ulkopuolelta tulevien odotusten mukaan. Jokainen eläköön oman näköistään elämää.
Molempien tietoinen valinta parisuhteessa täytyy tietysti olla se, että lapsia ei hankita, muuten asia kalvaa suhdetta. Lapsettomuus ei tietenkään ole kaikkien kohdalla tietoinen valinta.
Työkaverini sanoi, että hän ei ole koskaan potenut vauvakuumetta, eikä kokenut tarvetta tehdä lapsia: ”Minulta puuttuu varmaan se kuuluisa biologinen kello tai se on epäkunnossa. Olen tyytyväinen avomieheni kanssa tähän nykyisen elämään. Kaikilla ei tarvitse olla lapsia”.
Toinen työkaverini sanoi, että hän tuntee olevansa äärettömän onnekas, kun on saanut kaksi lasta elämäänsä: ”En koskaan vaihtaisi elämääni lapsettomuuteen, vaikka todella rankkoja päiviäkin on ollut. Lapset ovat pieniä vain hetken ja vanhemmat saavat kyllä takaisin aikanaan oman elämänsä ja mahdolliset lapsenlapsetkin”.
Isälläni oli lapsuuden perheessään neljä sisarusta ja isä itse oli kuopus. Äitinikin on syntynyt sisarusparvensa puoliväliin. Nykyisillä syntyvyysmäärillä, vanhempani eivät olisi siis syntyneet ja sitä kautta itseltänikin nämä Ylöjärven polut olisivat jääneet näkemättä ja kokematta. Ja tietysti paljon, paljon muutakin.
Mutta jos syntyvyyden laskua katselee yhteiskunnan kannalta niin Suomen väestö vanhenee nopeasti, jos lapsia ei synny nykyistä enemmän. Eläkeläiset ovat yhä kasvava ryhmä ja tällä on monia ikäviä yhteiskunnallisia seurauksia. Veronmaksajien määrä vähenee. Siitä seuraa, että hyvinvointimme notkahtaa, koska palveluja ja eläkkeitä ei voi enää kustantaa. Eikös tässä muutama vuosi sitten korkean tason poliitikko oikein yllyttänyt suomalaisia synnytystalkoisiin. Tuloksia odotellessa.
