Vain vähemmistö hyvinvointialueiden äänioikeutetuista suostui antamaan valtakirjan valtuutetuille. Hyvinvointialueilla suurinta poliittista valtaa käyttää valtuuston enemmistö, joka voi edustaa vain neljäsosaa äänioikeutetuista. Tuloksena voi olla vähemmistön diktatuuri eli saneluvalta, johon sillä on laillinen oikeus eli legaliteetti. Mutta demokraattinen oikeutettavuus eli legitimiteetti edellyttää, että selvä enemmistö äänioikeutetuista olisi käyttänyt äänioikeuttaan.
Edustuksellisen demokratian mukaan vaaleilla ei päätetä asioista, vaan ainoastaan valitaan henkilöt, jotka valtuutetaan päättämään asiat puolestamme. Ehdokkaiden ja valittujen intressit ovat toisilleen vastakkaisia. Intressi voi tarkoittaa kiinnostusta, harrastusta, hyötyä, etua, pyydettä, tavoitetta. Ehdokkaat sekä julkistavat avoimet intressinsä että myös salaavat todelliset intressinsä eli piilotavoitteensa. Äänestäjän on niistä vaikea valita, mikä vaatii perehtymistä ehdokkaiden politiikkasisältöihin. Kukaan poliitikko ei voi toimia vain omien tavoitteidensa hyväksi, vaan politiikka edellyttää yhteistyökykyä ja vastakkaisten intressien sovittelua.
Demokratian alamäen mittarina voidaan pitää alhaista äänestysprosenttia. Äänestämättömyyttä voi pitää voimattomuuden osoituksena ja hiljaisena vastalauseena koetulle tasa-arvon puutteelle. Mikäli ihminen ei enää usko ja koe voivansa vaikuttaa yhteiskuntansa asioihin, eikä koe olevansa tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen, niin hän ei vaivaudu edes millään teknisillä järjestelyillä äänestämään vaikka kuinka paljon häntä siihen yllytettäisiin. Päätös äänestää jotakuta tai olla äänestämättä on ensisijaisesti tunneasia, ei niinkään järkiperäinen päätös.
Politiikka kärsii arvostuksen puutteesta, mihin myös ammattipoliitikoilla on oma osuutensa. Kansalaiskyselyissä on kysytty yhteiskunnan eri tahojen nauttimaa arvostusta, poliittisten puolueiden arvostus on osoittautunut kaikkein alhaisimmaksi. Suomalaiset luottavat eniten viranomaisiin ja tieteeseen, mikä pitää yhteiskunnan toiminnassa. Poliitikkojen olisi syytä pohtia, miksi heidän saama arvostus on niin vähäinen. Demokratia tulee uhanalaiseksi, mikäli politiikka on kyvytön hankkimaan kansalaisten arvostusta. Siitä on maailmalla huolestuttavia esimerkkejä.
Muista Pohjoismaista poiketen, Suomessa on äänestysaktiivisuus laskenut ylivoimaisesti eniten 1960-luvulta lähtien. Vielä silloin selvä enemmistö suomalaisista uskoi voivansa vaikuttaa politiikalla yhteiskuntaan. Nyt tilanne on toinen: odotukset voivat olla entistä suuremmat ja niiden toteutumattomuus voi tuottaa pettymyksiä, mikä johtaa välinpitämättömyyteen ja luottamuspulaan.
Kovin monet ovat ilmaisseet, että he eivät luota enää yhteenkään puolueeseen eivätkä poliitikkoihin. On annettu lupauksia, joita ei ole kyetty pitämään.
Nytkin aluevaaleissa annettiin toteutumattomia lupauksia. Se johtaa tulevissa eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuuden laskuun. Katteettomien odotusten tuottamisella on lyhyet jäljet. Lupausten asemasta olisi pitänyt tyytyä tavoitteiden asettamiseen. Tavoitteita ei aina saavuteta, mutta niitä voidaan lähestyä.
On harhakuvitelmaa, että vaaleissa äänestäminen olisi kaikkein merkittävin keino vaikuttaa politiikkaan, vaikka se on useimmille ainoa tapa. Kaikki asiat päätetään vaalien välisenä aikana. Päätösten valmisteluun ja niiden toimeenpanoon vaikuttaminen, mikä sinänsä ei ole kovin demokraattista, on merkittävämpää kuin pelkkä vaaleissa äänestäminen. Vaaleissa äänestäminen voi kuitenkin rajoittaa eriarvoistavan vaikuttamisen edellytyksiä. Siksi se on välttämätöntä.
Tapani Könönen
Ylöjärvi
