Kun on niin merkityksetön ja paha olo – Nuorten hyvinvointi on meidän kaikkien vastuulla

Kolumnin kirjoittaja on ylöjärveläinen sanoittaja, runoilija ja kirjailija

Mielenterveysongelmat lisääntyvät koko ajan. Nyt yhä useammat otsikot lehdissä ja uutisissa kertovat surullista tarinaa: Nuoret voivat yhä huonommin.

Tällä hetkellä paljon laitetaan koronapandemian piikkiin. Mutta tosiasia on, että nämä ongelmat ovat olleet jo pitkään ennen kuin korona iski. Toki ne ovat varmasti vielä kärjistyneet poikkeusolojen myötä. Tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä, matalan kynnyksen palveluita. Jokaisen on saatava apua, silloin kun sitä tarvitaan – ei sitten kun on liian myöhäistä. Läheisten tulee tietää, mistä ja miten apua saa.

Huoli syrjäytyneistä nuorista on kuulunut poliittisten puolueiden kestoaiheisiin jo pitkään – niin myös tammikuun aluevaaleissa. Jos nostaa syrjäytymisen Suomen suurimmaksi ongelmaksi, tulee usein heti vastakysymys: entä epävakaaksi muuttunut turvallisuusympäristö, työttömyys, pandemia?

Kun syrjäytymistä alettaisiin käsitellä Suomen suurimpana ongelmana, alkaisi ratkaisujenkin löytyminen olla helpompaa. Koko Suomen olisi oltava nuorten kasvun, hyvinvoinnin ja itsenäisyyden tukena, jotta nämä nuoret kykenevät ja haluavat tulevaisuudessa kantaa vastuunsa koko Suomeen liittyvistä asioista.

Nuorten mielenterveyden ongelmat kumpuavat usein juurettomuudesta: ketä pitäisi uskoa, mitä pitäisi tehdä, mitä merkitystä millään on? Selkeät rajat ja säännöt, normit ja tavat, ovat selvästi vähentyneet kaikkialta sekä perheissä, kouluissa ja koko yhteiskunnassamme.

Nuoren huono käyttäytyminen on usein hätähuuto. Se on rajojen etsimistä, hyväksynnän saamista sekä pyyntöä puuttua pahoinvointiin. Huono käytös on usein sisäistä huutoa: ”minun on paha olla”.

On siis tärkeää puuttua tekijän vointiin. Miksi joku tekee pahojaan? Miksi yhä useampi nuori on ahdistunut eikä saa kiinni elämästään? Ei kaikkea nuorten pahoinvointiin liittyviä asioita voi lykätä vaan ammattiauttajien syliin, se on osaltaan meidän kaikkien tehtävä.

Usein itseään viiltelevä nuori voi näyttää ulkoisesti ihan hyvinvoivalta, mutta sisäisesti hänellä on usein heikko itsetunto ja hän pitää itseään muita huonompana, on koulukiusattu. Hän myös häpeää viiltelyään ja on yksinäinen. Usein myös runsas, monien erilaisten päihteiden käyttö ja toisten omaisuuden tuhoaminen voivat kuulua asiaan. Paha olo täytyy purkaa johonkin.
Ulkonäköpaineet yhteiskunnassamme ovat myös aivan valtavat. Kaikkien kuntien ja nyt hyvinvointialueidenkin tulisi huolehtia siitä, että saamme nuoret voimaan paremmin ja myöskin heidän jälkeensä tulevat sukupolvet. Nuorten hyvinvointi on ihan meidän kaikkien asia.