Asumme alueella, jossa on toimivia maatiloja ja myös paljon suhteellisen pienille tonteille rakennettuja omakotitaloja. Vaikka taloja on aika tiheässä, oleskelee lähistöllä paljon villieläimiä. Oravat, fasaanit, rusakot, ketut ja kauriit jättävät jälkiä teille ja pihoille ja näyttäytyvät myös hyvin usein. Ne uskaltautuvat pihoihin lintujen ruokintapaikoille ja kesäisin kasvimaille.
Fasaanilla on tapana kylpeä kuivassa mullassa tai hiekassa. Se lienee sen keino torjua syöpäläisiä. Se vaan on sikäli kurjaa, että siinä saavat kohdalle osuessaan porkkananalut ja istukassipulit kyytiä. Ympäröinkin viime kesänä kasvimaani verkkoaidalla, se auttoi siihen ongelmaan. Onneksi fasaaneille kelpaa niille järjestetty muu kylpypaikka.
Yhtenä talvena en pannut merkille, että lumihanki nousi omenapuun juurella aika korkeaksi. Vaikka puu oli suojattu verkolla aika ylös, oli jänis kuitenkin yltänyt jyrsimään vartetun oksan. Se harmitti. Opinpa, ettei voi luottaa verkotukseen, tarvittaessa pitää hankea madaltaa.
Metsäkauriita asustelee lähistöllä myös. Kerralla olen nähnyt enimmillään neljä eläintä. Ne ovat uskaltautuneet usein niin lähelle taloamme, että olemme saaneet katsella niitä ikkunasta. Uudenvuoden päivän iltana sattui sitten kurja tapaus. Oli jo aivan pimeää. Takapihaltamme kuului kummallisia rääkäisyjä. Emme ensin nähneet mitään selitystä äänille, mutta jonkin ajan kuluttua ne toistuivat. Syykin löytyi. Aivan talomme seinän vieressä makasi kauris sykkyrällä. Vaikka menimme aivan viereen, se ei tehnyt elettäkään paetakseen. Verta ei näkynyt. Oli selvää, että se oli jotenkin sairas.
Lähellä menee maantie, ja ajattelimme siellä ehkä kolahtaneen. Tiellä ei kuitenkaan näkynyt jälkiä minkäänlaisesta ajoneuvon ja kauriin törmäämisestä. Emme halunneet, että eläin jäisi yöksi seinänviereen kitumaan ja soitto 112:een toi alle tunnissa paikalle paikallisen metsämiehen, joka hoiti homman. Kauris pääsi kärsimyksistään. Tuntui hyvältä, että tällaista apua oli saatavissa.
Osaan kuvitella, minkälainen tapahtumaketju käynnistyi, kun soitin hätänumeroon. Päivystäjä sanoi antavansa tehtävän poliisille. Otaksun, että poliisi etsi osoitteemme perusteella tiedot paikallisesta riistanhoitoyhdistyksestä ja otti sinne yhteyttä. Joka tapauksessa on ihanaa, että löytyy ihmisiä, jotka viitsivät lähteä pyhäiltana kuvatunlaista aika kurjaa hommaa hoitamaan.
Käsittääkseni kärsivän eläimen saa lopettaa kuka tahansa, joka pystyy sen asiallisesti tekemään. Kauris on hirvieläin ja niitä koskevan lain mukaan kuollut hirvieläin kuuluu alueen riistanhoitoyhdistykselle, jolle pitää asia aina ilmoittaa. Tosin tuosta meidän uuden vuoden kauriistamme koitui varmaan pelkkää vaivaa. Hätänumeroon soittamalla asiat kuitenkin menevät oikein.
ARMI SAARELA
