Katariina Pylsy esittää (YU 12.1.2021) mielipidekirjoituksessaan, että hoitajien työvoimapulaa ja heidän raskasta työtaakkaansa voitaisiin helpottaa lisäämällä voimakkaasti hoiva-avustajien koulutuspaikkoja. Olen samaa mieltä siitä, että hoiva-avustajat ovat ehdottomasti hyvä lisä tehostetussa palveluasumisessa lähihoitajien työpareina ja myös he ansaitsevat raskaasta työstään asianmukaisen palkan.
Hoiva-avustajien koulutus koostuu lähihoitajan tutkinnon kahden tutkinnonosan suorittamisesta, mutta se ei johda tutkintoon eikä sillä voida korvata koulutettua sosiaali-ja terveysalan ammattihenkilöitä. Lähihoitajan tutkinto antaa valmiudet hoitaa asiakkaita kokonaisvaltaisesti, jossa ammatti-ihminen hallitsee elämän kaikkia osa-alueita.
Mikä on motiivi sille, että halutaan luoda uusia, etupäässä naisia työllistäviä matalapalkka-aloja, joissa työnkuva on sellainen, että palkalla tulee juuri ja juuri toimeen ja työnkuvaa ei ole lainsäädännössä määritelty. Sille on syynsä miksi lainsäädännössä määritellään vahvasti sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kelpoisuuksia, ja se on Pylsynkin mainitsema asiakkaiden oikeus saada laadultaan hyvää palvelua. Laadun takaa koulutettu ja riittävä henkilöstömäärä.
Huolissani olen myös siitä, että hoiva-avustajan oikeusturva on määrittelemättä, ja on epäselvää kuka ottaa vastuun tilanteesta, jossa riittämätön koulutus aiheuttaa hoitovirheitä. Mielestäni oleellisempi kysymys onkin, minne 40 000 hoitoalan koulutettua on kadonnut ja miksi he eivät halua tehdä koulutustaan vastaavaa työtä? He ovat kadonneet muille aloille huonon palkkauksen ja heikkojen työolojen vuoksi.
Sosiaali- ja terveysalan koulutustason halpuutus ei ole ratkaisu hoitajapulaan. Jokainen voi myös kysyä itseltään, että kun aika koittaa, haluaako, että itseään hoitaa koulutettu vai kouluttamaton työntekijä.
Hoitoalan ongelmista on puhuttu vuosikausia mutta asioiden korjaamiseksi on tehty vain vähän. Vastaus on yksinkertainen. Hoito-alan vetovoima palautetaan vain työoloja ja palkkausta korjaamalla. Palkkauksen lisäksi työyhteisössä tulee olla koulutukseltaan ja määrältään riittävä henkilöstö, johtaminen tulee olla hyvää ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön paremmat.
Selvitysten mukaan koulutettu hoitohenkilökunta on Suomessa motivoitunutta ja pitää työstään, mutta liian raskaaksi koettu työelämä johtaa siihen, että alalla ei jakseta eläkeikään asti.
Anna Jukantupa
sosionomi YAMK, valvontakoordinaattori, aluevaaliehdokas (vas)
