Elovainiolla on voinut harrastaa jo parin vuoden ajan taekwon-doa ryhmässä, jonne ovat tervetulleita myös rollaattoria tai pyörätuolia käyttävät harrastajat. Harmonia-ryhmä on k50-ryhmä, jossa iäkkäimmät harrastajat ovat kahdeksankymppisiä.
Pakkanen paukkuu maanantaina -17 asteessa Elovainiolla. Kun muut ihmiset kiirehtivät sisälle pakoon, järjestäytyvät toppa-asuihin ja kerrosvillasukkiin pukeutuneet Salme Nummela, Ulla Mannila-Ronkainen ja Elina Helenius pihalle riviin vastuuohjaajansa Tupu Raja-ahon johdolla.
Alkukumarruksen jälkeen nelikko alkaa hioa erilaisia käsi- ja jalkatekniikoita, joihin kuuluu muun muassa eri suuntiin tehtäviä lyöntejä ja potkuja. Yllättäen kylmyys unohtuu ja tilalle tulee hiki.
Tällaisia tunnin mittaisia taekwon-do -ulkotreenejä ryhmän on tarkoitus tehdä tulevina viikkoina joka maanantai niin kauan, kunnes koronarajoitukset helpottavat ja Tatamisalin ovet Elovainiolla aukeavat jälleen.
– Minulla on päällekkäin kuudet villasukat. Näillä saa ihan erilaisen tuntuman maahan verrattuna kenkiin, retrotoppa-asuun sonnustautunut Salme Nummela kertoo.
Mikä saa 80-vuotiaan kamppailusalille?
Nummela on yksi Ylöjärven Taekwon-Do Centerin iäkkäimmistä harrastajista. 81-vuotias nainen löysi kamppailu-urheilun vasta viisi vuotta sitten ja on edennyt vyöasteikossa kunnioitettavalla vauhdilla.
– Marraskuussa täytän 82 vuotta ja tavoittelen silloin vyökokeessa mustaa vyötä.
Nummela toimii kamppailuseurassaan myös ohjaajana. Viimeiset kaksi vuotta hän on kuluttanut tatamia hieman varttuneemmille harrastajille suunnatussa Harmonia-ryhmässä, jossa nuorimmat treenaajat ovat viisikymppisiä, vanhimmat kahdeksankymppisiä. Lisäksi Nummela treenaa itse kolme kertaa viikossa aikuisryhmässä.
Mikä saa ihmisen ryhtymään kamppailu-urheilijaksi iässä, jossa moni joutuu turvautumaan jo rollaattoriin? Kysytään 81-vuotiaalta takamaalaiselta Terttu Molinilta, joka hurahti taekwon-doon kaksi vuotta sitten.
– Minulta kysytään useasti, että ”siis missä sää oikein käyt?” ja sen jälkeen sanotaan, että ”ei voi olla totta, onpa hienoo”. Monesti olen miettinyt, että mikä minut silloin sai kokeilemaan taekwon-doa. Se taisi olla se koronakevät, kun kunnan sali meni kiinni ja jotain piti tehdä. Olen vähän tämmöinen kokeilunhaluinen ja siitä se sitten lähti, Molin kertoo ja lisää, että nykyisin Harmonia-ryhmässä käyminen on hänen henkireikänsä omahoitaja-arjen keskellä.
Ryhmässä harjoitellaan myös itsepuolustusta
Suomen tällä hetkellä ainoassa Harmonia-ryhmässä harrastaminen ei ole nimestään huolimatta mitään pehmeää satujumppaa, vaan harrastajat perehtyvät lajin tekniikoihin ja periaatteisiin siinä missä muissakin ryhmissä.
– Kyseessä ei ole mikään mummoryhmä. Erona muihin seuran Taekwon-Do -ryhmiin on se, että voimankäyttömme ei ole täällä niin räjähtävää. Emme esimerkiksi harjoittele laudanmurskausta, vaan teemme samat tekniikat potkupatjoihin, ohjaajana toimiva Tupu Raja-aho kertoo.
Taekwon-dohon yhtenä osa-alueena kuuluva itsepuolustus tulee myös tutuksi ryhmäläisille.
– Harjoittelemme esimerkiksi irtautumisia eri tilanteista: sitä, miten uhkaavista tilanteista päästään pois ja miten ääntä käytetään ilmaisemaan, että ollaan tosissaan. Sitten treenaamme, miten esimerkiksi kyynärpäätä ja polvea voidaan käyttää itsepuolustuksessa.
Salme on ikätovereitaan paremmassa kunnossa
Itsepuolustuksen lisäksi tunneilla tehdään harjoitteita, joissa keskitytään erilaisiin käsi- ja jalkatekniikoihin, liikesarjoihin ja kevyisiin otteluihin. Lisäksi vahvistetaan lihaksiston voimaa ja koko elimistön toimivuutta monin eri tavoin.
– Taekwon-do kehittää tasapainoa ja parantaa nivelten liikkuvuutta, mitkä ovat tärkeitä etenkin vanhemmalla iällä, Raja-aho huomauttaa.
– Tässä joutuu tekemään myös kovaa aivotyötä, mikä on tietysti hyväksi muistille, Ulla Mannila-Ronkainen lisää.
Jos joku niin Salme Nummela tietää, mihin kuntoon taekwon-dolla voi päästä vielä vanhemmalla iällä. Millaisessa kunnossa olet 81-vuotiaana verrattuna kavereihisi?
– Keskimäärin, niin kyllä taidan olla paremmassa kunnossa, hän virnistää.
Samassa ryhmässä treenaava viisikymppinen Elina Helenius nyökyttelee vieressä.
– Henkilökohtainen tavoitteeni on olla kasikymppisenä yhtä hyvässä kunnossa kuin Salme.
”Jos pääsee ovelle asti, niin tervetuloa mukaan”
Harmonia-ryhmässä on tällä hetkellä kuusi harrastajaa, mutta Tatamisalilla olisi tilaa useammallekin uudelle harrastajalle, niin miehille kuin naisillekin. Mitään vaatimuksia ei ole. Ryhmään on tervetullut, vaikka olisi rollaattorin käyttäjä tai istuisi pyörätuolissa.
– Ei meistä kukaan taida täällä ihan priimaa olla. On nivelvaivaa ja muuta, mikä sitten voisi hankaloittaa tavallisessa aikuisten taekwon-do-ryhmässä harrastamista, Helenius toteaa.
Ryhmän yhtenä ohjaajana toimiva Richard Raja-aho korostaa, että uusilta harrastajilta ei vaadita mitään perustaitoja. Riittää, että saa itsensä irti nojatuolista.
– Jos pääsee ovelle asti, niin tervetuloa mukaan. Ryhmässä harjoitellaan yksilöllisesti ja edetään kunkin kunnon mukaan, toisella polvet taipuvat enemmän kuin toisella. Porukassa on iloisen innokas ilmapiiri ja paljon naurua, mikä lisää omaa tekemisen halua.
Terttu Molin on oiva esimerkki siitä, että tekoversioihin vaihdetut lonkka ja nilkka eivät estä käymistä rakkaassa harrastuksessa.
– Minulla on paha nivelrikko ja käteni ei mene kunnolla nyrkkiin. Ohjaajat sanovat ryhmässä, että laitat sen käden sillä tavalla, miten pystyt. Koskaan ei siis tule sellaista tunnetta, että nuo tekee ja minä en pysty. Aika hyvin olen omasta mielestäni pysynyt mukana, ja nyt tuli kokeesta vielä tuo keltainen vyökin, mikä minua kyllä vähän huvittaa, Molin naurahtaa viimeisimmälle saavutukselleen.
Harmonia-ryhmästä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Taekwon-Do Centerin puheenjohtajaan Tarja Korhoseen, p 0408304433.
