Kello tuli siis viisi ja aivan ihmeissäni olin, kun loppui tarjoilu alkoholin. Valomerkkiä ei tullut, mutta uskottavahan se oli, että riemu loppui siihen. Yritin vielä sanataidoillani yhtä olutta saada, mutta taitoni eivät siihen riittäneet.
Ei auttanut paljon venkoilla ja selittää, että seuraavassa pubissa minulle tarjoillaan. Samat säännöt kun ovat kaikilla. Karhu hanassa tiskin takana vaan kylmästi tuijotti, ei tullut sympatiaa sieltäkään. Pettyneenä laitoin pikkuhiljaa takkia päälleni ja tarjoilija sanoi ystävällisesti, että tervetuloa huomenna uudestaan.
Tässäkö tää oli, kun piti viettää oikein mukava ilta Tampereella. Hetken aikaa rappasin ostoskeskuksen liukuportaita ylos ja alas, hetken katselin kirjoja ja villapaitoja, mutta eivät fiilikset oikein kattoon asti nousseet.
Harmitti, turhautti, huolestutti, suretti ja lamaannuttikin. Nämä verbit nousivat mieleeni, kun mietin koronarajoituksia ja samalla matkailu- ja ravintola-alan työntekijöitäkin. Mielessäni välähti, ettei rajoitukset koske ravintoloita Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalla on luovuttu ravintoloiden osalta kaikista rajoituksista, myös koronapassista.
Ajattelin, että lähden Turkuun ja siitä laivalla Ahvenanmaalle. Katsoin jo aikatauluja, mutta sitten faktat löivät kasvoille: en ehtisi Ahvenanmaalle iltaolusille ja seuraavana päivänä töihin iltavuoroon. Joten se siitä.
Mietin pienessä räntäsateessa linja-autoa odotellessa, että ravintoloiden toimintaan liittyvät rajoitukset ovat varmasti olleet ja ovatkin koronan torjunnassa tarpeen, mutta tilanne on jossain vaiheessa tainnut kääntyä päälaelleen. Rajoitusten sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset pahenevat nyt päivä päivältä, ja siksi rajoitusten voimassa pitämisen tulisi ehkä sittenkin olla entistä korkeamman kynnyksen takana. Hyötyjä ja haittoja tulisi punnita tarkasti ja mahdollisimman laajasti.
On alkanut näyttää siltä kuin elinkeinotoiminnan rajoittaminen ja työnteon estäminen olisivat normaalikäytäntö ja rajoitusten lieventäminen vain poikkeus. Ennen kaikki taisi olla paremmin. Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun ravintoloissa oli voimassa määräys, jonka mukaan oluen kanssa oli pakko tilata voileipä. Nyt kun menen ravintolaan iltakuuden jälkeen niin koronapassi syynätään tarkkaan ja olutta ei tuoda vaikka tilaisin kuinka monta perhepitsaa.
Sen jälkeen mietin, milloin se linja-autokin oikein tulee? Kenkänikin olivat jo aivan märät. Voi sinua korona minkä taas teit.
