Käpytikka on varmaan monelle metsässä liikkujalle tuttu lintu. Käpytikka on alkanut pesiä entistä enemmän myös pihapiireissä.
Lintujen talviruokinta saa tikat lintulaudalle siemeniä ja läskiä syömään. Toisinaan tikat käyttävät myös linnunpönttöjä yöpymiseen.
Kesällä tikat jäävät helposti myös pihapiiriin pesimään, mikäli sopivia seka-, ja lehtimetsiä on lähettyvillä. Pöntöt ovat tulleet käpytikoille niin tutuiksi että linnut osaavat käydä niitä myös rosvoamassa kesäisin. Monista muista tikoista poiketen käpytikka syö myös linnun munia ja poikasia. Usein käpytikka joutuu suurentamaan pöntön aukkoa päästäkseen muniin käsiksi. Pönttölintujen pesien lisäksi käpytikat ryöstävät myös joskus räystäspääskyjen pesiä.
Toisaalta monet pienet lintulajit pesivät vanhoissa käpytikan koloissa. Mutta esimerkiksi telkälle ja pöllöille käpytikan kolo on liian pieni. Muun muassa kottaraiselle käpytikan kolot ovat tärkeitä. Sen sijaan suuremmat linnut pesivät vanhoissa palokärjen koloissa. Niin palokärki kuin käpytikkakin tekevät uuden pesäkolon joka vuosi.
Enimmäkseen tikat käyttävät ravinnokseen vain muurahaisia, hämähäkkejä, kovakuoriaisia ja muita pieniä ötököitä. Kävyt ovat nimensä mukaisesti käpytikalle talvella tärkein ja lähes ainoa ravinto. Käpysadoilla on tapana vaihdella runsaasti noin 3–5 vuoden rytmissä. Yhden vuoden käpysato saattaa olla moninkertainen verratuna toiseen vuoteen. Vaikka käpysadot heittelevät suuresti, pysyy käpytikka silti maan runsaimpana tikkalajina.
Talvella näkee usein käpytikan laittavan kävyn kaarnanrakoon tai puunkoloon, jonka avulla kävystä on helpompi irrottaa siemenet
pois. Toisinaan tikka myös takoo kävylle sopivan kolon puun runkoon tai oksaan. Joskus on laskettu käpytikan käyttäneen noin 130–140 käpyä talvisen päivän aikana.
Vaikka käpytikka on paikkalintu, tekevät tikat toisinaan vaelluksia. Varsinkin hyvinä pesintävuosina tikat lähtevät massavaelluksille.
Erityisesti Venäjän pohjoisosista voi lähteä liikkeelle kymmeniä tuhansia tikkoja, jopa enemmän. Suomessa joukkoon liittyy lisää tikkoja ja suuntana on usein Länsi- ja Lounais-Suomi. Tikat lähtevät ravinnon perään ja nuoret tikat etsivät myös omaa reviiriään. Vaellus alkaa alkusyksyllä heinä-, elo-, ja syyskuussa. Suurin osa tikoista palaa jo syksyn aikana takaisin omille kotikonnuilleen. Osa vaelluksella olleista linnuista suuntaavat takaisin itään vasta seuraavana keväänä.
Käpytikka on metsien lintu ja se ei mielellään ylitä suuria avonaisia alueita, kuten järvien selkiä. Suuret massavaellukset tekevät
poikkeuksen ja linnut ottavat riskejä matkallaan. Vaellukset jatkuvat usein Ruotsiin saakka ja parhailla rannikon havaintopaikoilla voi nähdä tuhansittain käpytikkoja.
Käpytikkojen määrä on pysynyt viime vuosikymmenien aikana varsin vakaana vaikka myös käpytikka on kärsinyt metsätaloudesta ja talousmetsien nuorentumisesta. Onnekseen käpytikka löytää vielä talousmetsistäkin sopivan paksuisia pesäpuita toisin kuin palokärki. Palokärjen on jo vaikea löytää tarpeeksi paksuja pesäpuita.
Käpytikka viihtyy mieluiten vanhoissa avonaisissa haavikoissa ja lehtimetsissä. Toisinaan pesäkolo voi olla myös männyssä tai kuusessa. Käpytikalle varsin mieluisia ovat rämeiden reunoilla olevat männiköt.
Käpytikka on viimeisten vuosikymmenien aikana myös hivuttautunut Lappiin mutta esiintymisraja on varsin häilyvä, koska lintujen
vuosittaisissa määrissä on niin suuria vaihteluita. Ilmastonmuutoksesta tulee olemaan varmaan hyötyä myös käpytikalle. Ilmaston lämmetessä puuraja nousee entistä ylemmäksi ja tikatkin levittäytyvät pohjoisemmaksi. Käpytikka ei ole kovin vaativa elinpiiriltään ja myöskin ravinto on monipuolista, joten sen levittäytyminen pohjoisemmaksi jatkuu tulevaisuudessakin.
Käpytikan keväinen pärinä kelon tai puhelintolpan kylkeen on jännittävää kuultavaa. Käpytikalla ei ole varsinaista soidinlaulua vaan noin vajaan sekunnin kestävä 10–15 nokan kopautus puun kylkeen ajaa saman asian. Toisinaan tikka päästää keväällä karheita huutoja.
Monet lintulajit ovat riippuvaisia tämän varsin meluisan linnun tekemistä pesäkoloista. Ilman käpytikkaa harmaasiepon, leppälinnun, kirjosiepon ja monen muun lajin parimäärä olisi paljon nykyistä pienempi.
Ylöjärvellä käpytikkaa esiintyy tasaisesti koko kunnan alueella. Runsaimmillaan se on kuitenkin Kurun seudulla, missä on eniten luonnontilaisimpia metsiä. Muiden tikkojen tavoin käpytikka viihtyy metsissä, joissa on lahovikaista puuta. Tikan kesäinen ravinto muodostuu hyönteisten toukista, kovakuoriaisista, hämähäkeistä ja niin edelleen. Käpytikat ruokkivat poikasiaan usein vielä viikon tai pari pesästä lähdön jälkeenkin.
