Maajoukkuekutsu yllätti Saara Tyrkön – Keskitorjujalupauksen kova työ valmentaja Elina Kiilin kanssa tuottaa tulosta

Kutsu alle 17-vuotiaiden tyttöjen EM-karsintaturnaukseen yllätti sekä ylöjärveläisen lentopalloilijan Saara Tyrkön että hänen valmentajansa Elina Kiilin.

– Yllätyksenä se tuli, vaikka olinkin mukana maajoukkueleirillä. Pääsin mukaan joukkueen nuorimpana pelaajana, marraskuussa 14 vuotta täyttänyt Saara tunnustaa.

Juoksumatto on aerobisista kuntoiluvälineistä suurin, kallein ja äänekkäin, joten sen ostamista mieluilevalta vaaditaan erityistä harkintintakykyä.

– Olin tietysti iloinen, mutta myös vähän hämmästynyt, sillä Saara on ensimmäinen valmentamani pelaaja, joka valitaan maajoukkueeseen. Toki olen tiennyt kyenneeni kehittämään häntä, Kiili hymyilee.

Suomi voitti Tanskan Køgessä viikko ennen joulua pelatun karsintalohkonsa kaikki viisi otteluaan menettämättä erääkään, joten Saara voi ottaa seuraavaksi tavoitteekseen ensi kesänä Tshekissä pidettävän EM-lopputurnauksen.

Saara on venähtänyt 183 sentin pituiseksi, joten keskitorjujan paikka on hänelle luonteva. Siinäkään ei pelkällä pituudella menestytä, vaan taitoja pitää löytyä monipuolisesti.

– Saara on kehittynyt viime aikoina erityisesti aloitussyötössä ja hyökkäysten suuntaamisessa. Hän syöttää kovaa mutta sopivasti suuntaa vaihdellen, valmentaja luonnehtii.

Kiili kehuu suojattiaan tunnolliseksi ja omatoimiseksi harjoittelijaksi, mutta Saara myöntää kokeneensa motivaation notkahduksen vajaat kaksi vuotta sitten:

– Viime vuoden keväällä tuli sellainen olo, etten jaksa enää yhtään lentopalloilua. Ilmoitin jo lopettavani, mutta kun siitä tunteesta pääsin yli, treenasinkin seuraavana kesänä enemmän kuin koskaan!

– Saara on jo tehnyt paljon työtä, mutta maajoukkueessa pysyäkseen hänellä on oltava koko ajan sellainen asenne, että kehitettävää riittää.

Ehkä sitä on hänellä tällä hetkellä eniten hyökkäysten kääntämisessä ja vastaanottotarkkuudessa, joka onkin parantunut, valmentaja miettii.

Seitsemän senttiä yhdessä kesässä

Asuntilalainen Saara Tyrkkö harrasti nuorempana myös tanssia vähän aikaa, mutta myöntää nyt tehneensä oikean lajivalinnan. Pitkiä ja taitavia keskipelaajia ei Suomessa ole koskaan liikaa, joten mikäli kaikki sujuu odotetusti, paikka mestaruusliigajoukkueesta saattaa aueta muutaman vuoden päästä – onhan siitä ylöjärveläisissä pelaajissakin useita esimerkkejä.

Juoksumatto on aerobisista kuntoiluvälineistä suurin, kallein ja äänekkäin, joten sen ostamista mieluilevalta vaaditaan erityistä harkintintakykyä.

Tällä kaudella Saara Tyrkkö pelaa Ylöjärven Pallon B-tytöissä sekä Vammalan Lentopallon C-tytöissä. YPAn sarjataso on E-pooli, mutta VaLePa kuuluu ikäluokkansa A-pooliin eli neljän parhaan joukkoon Suomessa.

– YPAssa meillä on nuori joukkue, sillä puolet pelaajistamme mahtuisi vielä C-tyttöihin, Elina Kiili taustoittaa.

Saaran vanhemmilla ei ole kilpaurheilutaustaa, mutta pituutta heiltä löytyy sen verran, ettei Saaran kasvu ole tullut yllätyksenä.

– Yhtenä kesänä kasvoin seitsemän senttiä, Saara muistelee.

– Arvelin heti, kun Saara tuotiin ensimmäisiin treeneihin, että hänestä tulee pitkä tyttö. Kun hän sitten yhdessä turnauksessa onnistui torjunnoissa erityisen hyvin, päätin, että teen hänestä keskitorjujan, Elina Kiili kertaa.

Tunnollisuus lentopalloilijalle tärkeässä ominaisuusharjoittelussa kannatti kiivaimman kasvuvaiheen aikana. Tietysti koordinaatiokyky oli jonkin aikaa hieman hukassa, mutta ahkera jumppaaminen esti esimerkiksi rasitusvammojen synnyn.

– Sormiinhan tässä lajissa sattuu vähän väliä, ja kerran on nilkkanikin mennyt sijoiltaan, mutta muuten olen säästynyt loukkaantumisilta, Saara kertoo.

Kesäkuussa lentisriparille

Saara käy peruskoulun kahdeksatta luokkaa ja arvelee jatkavansa puolentoista vuoden päästä lukioon. Sitä, minkä paikkakunnan lukion hän valitsee, ei ole vielä tarkemmin pohdittu.

Yksi vaihtoehto olisi Kuortane, joka tulee Saaralle hyvinkin tutuksi ensi kesänä lentopallorippikoulussa, johon Lentopalloliitto on valinnut hänen vuosikerrastaan 16 tyttöä ja 16 poikaa.

– Minulle oli selvää, että käyn riparin, ja tämähän on hyvä mahdollisuus yhdistää se tehokkaaseen harjoitteluun. Treenaamme neljä tuntia päivässä, muu aika kuluu ripariohjelmassa, Saara sanoo.

– Lentisripari on todella hieno tapa tukea nuoren urheilijan kasvamista, pastorina Sastamalassa työskentelevä Elina Kiili komppaa.

– Oikein hyvällä mielellä lähden sinne, Saara vahvistaa.

Kymmenpäiväinen rippikoulu alkaa kesäkuun 13. päivänä ja huipentuu Kuortaneen kirkossa tapahtuvaan konfirmaatioon, johon näillä tietoa saa kukin kutsua kaksi sukulaistaan. Saaralla kotijoukkoihin kuuluu vanhempien lisäksi kahdeksanvuotias jalkapalloileva pikkuveli.

Koulusta Saara saa huokaista joululomalla yli vuodenvaihteen, ja sarjaturnaukset – koronatilanteen niin salliessa – alkavat vasta tammikuun puolivälin tienoilla. Toistaiseksi kausi on voitu pelata ja harjoitella normaalisti.