Joulupäivänä 90 vuotta täyttänyt Kauko Virtanen on edelleen hyväntuulisen iloinen ja nauttii elämän pienistä asioista. Näitä ovat hyvä ruoka, suklaakonvehdit, läheisten vierailut ja puhelinkeskustelut.
Vuosi sitten Kauko muutti hoivakotiin. Kaukon vaimo Sinikka asuu edelleen parin yhteisessä kodissa Vuorentaustassa. Kännykkä pirisee päivittäin moneen otteeseen, sillä puhelias aviopari keskustelee toistensa kanssa nyt puhelimitse.
Kauko Virtanen on ollut eläkkeellä jo noin 30 vuotta, mutta kouluasiat kiinnostavat häntä yhä. Kun oma poika, opettaja hänkin, tulee isänsä luo vierailulle hoivakotiin, ensimmäinen kysymys koskee yleensä koulua. Kauko haluaa kuulla, millaista koulussa on nykyään ja miten asioita opetetaan. Kerran opettaja – aina opettaja.
Tesoman yläasteella matemaattisten aineiden opettajana työskennellyt Kauko vaikutti työuransa aikana merkittävästi muun muassa oppilaiden shakki-innostukseen. Hän piti koululaisten shakkikerhoa niin Tampereella kuin Hauhollakin, jossa asui lapsuutensa. Vuonna 1980 hän sai harteilleen tärkeän tehtävän järjestämällä shakkiosuuden Tampereella pidetyissä koulujen suurjuhlissa.
Shakki onkin merkinnyt Kaukolle elämänmittaista matkaa kohti ihmisen ydinolemusta. Hän kertoo, kuinka nuorena halusi ratkaista ihmisen ongelman. Siihen rakennusaineita shakin lisäksi hän ammensi matematiikasta, humanismista, runoudesta ja musiikista. Kaikkia näitä hän harrasti innostuneesti ja menestyksekkäästi. Kauko esimerkiksi lausuu edelleen mielellään kirjoittamiaan runoja.
Rakkain harrastus oli kuitenkin aina shakki, nimenomaan tehtäväshakki. Hän on niittänyt menestystä muun muassa tehtäväshakin laadintakilpailuissa ja hänelle on myönnetty shakin hopeinen ansiomerkki. Tehtävämestarin arvonimen hän sai vuonna 1999.
Lämpimänä muistona mielessä on eritoten vuonna 1975 voitettu kansainvälinen tehtäväshakin laadintakilpailu, jonka jälkeen Kauko Virtanen kutsuttiin toimittamaan shakkipalstaa Suomen Kuvalehdessä. Palsta ilmestyi yli kolmen vuoden ajan. Vuonna 2003 shakkipalstat koottiin kirjaksi, joka ilmestyi nimellä Musta ratsupyörä.
Kauko harrasti pitkään myös musiikkia. Alun alkaen hän oli kuoromiehiä, mutta parikymmentä vuotta sitten Kauko innostui solistin tehtävistä Ylöjärven Pelimanneissa. Musiikkiharrastus väheni vähitellen päättyen hoivakotiin siirtymisen myötä.
Vuosi sitten hoivakotiin
Reilu vuosi sitten Kauko Virtanen joutui jättämään kodin muuttaen hoivakotiin, koska kotona pärjääminen kävi mahdottomaksi. Vähitellen hän sopeutui hoivakodissa asumiseen ja viihtyy tällä hetkellä mainiosti saaden hyvää hoitoa. Myös päivien hoito-ohjelma tuntuu mieluisalta.
Nyt Kaukon ja Sinikka-vaimon uusi elämä on löytänyt uomansa ja puhelin pirisee päivässä monta kertaa. Vaihdetaan kuulumiset, kerrotaan päivän mietteet ja kuullaan lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten terveiset.
Sinikka vierailee Kaukon luona hoivakodissa kerran tai pari viikossa, yleensä pojan tai tyttären kanssa. Toisinaan Kauko käy kotonaan kyläilemässä. Ne hetket ovat odotettuja ja mieluisia. Kahvipöydän ääressä on mukava turista, muistella menneitä ja suunnitella tulevia. Kuten vaikkapa reissua Hauhon kesämökille lapsuusmaisemiin.
– Elämässä on edelleen pieniä iloja, hän sanoo.
Suku suunnitteli Kaukolle isoja 90-vuotisjuhlia, mutta koronatilanteesta johtuen juhlat jouduttiin peruuttamaan. Juhlat muuttuivat perhepiirissä pidettäviksi. Täytekakut tarjotaan vaimon kanssa kotona lähipiirille. Kaukolla on kaksi lasta, viisi lastenlasta ja neljä lastenlastenlasta.
Kauko on kertonut ammentaneensa henkisen oppinsa maailmankirjallisuudesta. Maailma on tullut tutuksi laulu- ja shakkimatkoilla. Hän on myös aina arvostanut lapsuuden elämysmaailmaa, hämäläisiä juuriaan Hauholla.
– Hauho on se asia, joka vaikuttaa taustallani henkisenä voimapanoksena, Kauko Virtanen on todennut vuosien varrella usein.
TUIJA VIRTANEN
