Hafizullah ja Hamida Basharyar ovat asuneet Ylöjärvellä jo 21 vuotta. He ja esikoispoikansa Arif tulivat Afganistanista pakolaisina Suomeen vuoden 2000 toukokuussa. Uudessa kotimaassa pariskunta on saanut kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Perhe on kotiutunut hyvin pohjoisen maan oloihin. Hafizullah on taksiyrittäjä, ja Hamida työskentelee ruokapalvelutyöntekijänä Ylöjärven Yhtenäiskoululla. 10-vuotias Marwa käy alakoulun neljättä luokkaa, ja 12-vuotias Bilal opiskelee yläkoulun seitsemännellä luokalla. Lema, 17, ahkeroi Tampereen klassillisessa lukiossa. Viime kevään ylioppilas Hatif, 19, valmistautuu armeijaan, jonka hän käy Niinisalossa. Sisarusparven vanhin Arif, 23, asuu jo omassa kodissaan.
Basharyarien kodissa tuoksuu maukas ruoka. Perheenpää, rouva sekä neljä lasta hymyilevät aurinkoisesti ja toivottavat vieraan tervetulleeksi. Kotia kaunistaa synnyinmaan lippu.
Hafizullah-isä näyttää Ylöjärven Uutisten lehtileikettä, jossa on hänestä kirjoitettu haastattelu Suomeen saapumisen jälkitunnelmissa. Juttu kertoo miehen kotimaasta ja sen epävakaasta tilanteesta sekä pakolaiseksi lähtemisen syistä.
Ylöjärven vuosien aikana Hamida ja Hafizullah ovat saaneet neljä lasta. Arif-esikoinen oli kolmivuotis, kun vuoristoinen Afganistan vaihtui tuhansien järvien Suomeen.
– 21 vuotta on vierähtänyt hyvin nopeasti. Olemme juurtuneet Suomeen, ja Ylöjärvestä on tullut meidän kotipaikkakuntamme. Olemme kaikin tavoin iloisia ja onnellisia elämäämme, pariskunta vakuuttaa.
Hamida ja Hafizullah kiittävät salamannopeasti kehittyviä yhteydenpitojärjestelmiä, joiden avulla he pystyvät olemaan aktiivisessa vuorovaikutuksessa Afganistanissa elävien läheistensä, sukulaistensa ja ystävien kanssa.
Harizullah ennätti käydä synnyinmaassaan menneenä kesänä ennen Afganistanin islamilaisen tasavallan kaatumista elokuun 15. päivänä.
– Kuulemme maan oloista perheidemme jäseniltä. Siellä eletään odottavissa tunnelmissa, hän sanoo.
”Viihdymme töissämme”
Hafizullah ja Hamida Basharyar ovat ankkuroituneet tiiviisti ylöjärveläiseen elämänpiiriin ja suomalaiseen yhteiskuntaan.
Hafizullah hymyilee aurinkoisesti ja sanoo olevansa toiveammatissaan. Hän perusti runsaat kolme vuotta sitten oman taksiyrityksensä. Taksikuljettajan työ oli jo tuttua, sillä hän toimi renkikuljettajana vuosien ajan.
– Minä olen kiitollinen vuosien 2015-2019 liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille. Hänen ajamansa vuonna 2018 hyväksytty liikennepalvelulaki mahdollisti minulle oman liiketoiminnan käynnistämisen. Nyt on jo meneillään neljäs vuosi itsenäisenä autoilijana. Tykkään olla palveluammatissa, hän kertoo.
– Minut otettiin ystävällisesti vastaan Ylöjärven Taksissa. Siitä haluan antaa vuolaat kiitokseni.
Hamida työskentelee tällä hetkellä Ylöjärven Yhtenäiskoulussa, jossa hän on ruokapalvelutyöntekijänä.
– Olen kiitollinen työpaikastani. Siellä vallitsee erittäin hyvä yhteishenki. Työkaverit ovat auttavaisia ja ystävällisiä. Työ on antoisaa ja mielekästä, hän kehuu.
Hamida kiittelee Saskya, jossa hän valmistui kodinhuoltajaksi suorittaessaan puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkinnon.
Hafizullah muistuttaa, että hän on ennättänyt paiskia paljon ja erilaisia töitä, ennen kuin hän saavutti ammatillisen tavoitteensa.
– Olen ollut työssä pizzerioissa ja olenpa ollut itsekin pizzeriayrittäjänä. Työhaluni olivat niin kovat, että yhdenkin aikajakson kävin töissä Ruovedellä saakka. Näin jälkikäteen ajateltuna onnittelen itseäni. Hyväksyin aikanaan erilaiset tilanteet. Ne opettivat minulle paljon, muuttivatkin minua.
Lema-tytär on oivaltanut, että hänen isästään on varttunut mainio terapeutti.
Suomen kieli on hanskassa
Afganistanissa puhutaan runsasta 30 kieltä, mutta niistä käytetyimmät ovat dari ja pastu. Hafizullah ja Hamida Basharyarin äidinkieli on pastu.
– Kun saavuimme vuoden 2000 keväällä Suomeen, halusimme aloittaa heti suomen kielen opiskelun. Se ei vain käynyt kovin helposti. Meillä oli tahtoa enemmän kuin täällä oli tarjolla opiskelumahdollisuuksia, he kertovat.
Onni potkaisi Hamidaa, kun hän pääsi pänttäämään suomea Hervantaan, jossa järjestettiin nimenomaan maahanmuuttajanaisille kieliopintoja.
– Puolen vuoden suomen kielen jumppa auttoi paljon arjen asioiden hoitamista. Opettelimme, miten asioidaan esimerkiksi ruokakaupassa ja Kelan toimistossa, Hamida muistelee.
Hafizullahin suomen kielen opinnot viivästyivät, vaikka miehellä oli aktiivisuutta ja lujaa tahtoa tarttua kieliopintoihin.
– Kun en taitanut suomea, enkä päässyt kielen kanssa sinuiksi, masennuin. Sitten kun kieliopinnot mahdollistuivat, arjen elämäni kirkastui ja elämä alkoi rullata ja näyttää valoisia puoliaan, mies toteaa.
Hafizullah muistelee, miten toprakasti hän kirjoitti suomen kielen sanoja paperilapuille ja kiinnitti ne seinälle. Siinä ne olivat silmissä ja painumassa muistiin.
Basharyarin seitsemänhenkisessä perheessä puhutaan nykyään pastua ja suomea.
– Ja joskus huomaamme, että puhumme näitä kieliä sekaisinkin, he naurahtavat.
Hafizullah ja Hamida korostavat, että perheen on ylläpidettävä omaa äidinkieltään. Sen vaalimisessa kotimaan yhteydet ovat keskeisessä roolissa.
– Taksikuljettajana olen päivittäin tekemisissä suomen kielen kanssa. Vuoropuhelu asiakkaiden kanssa rikastuttaa ja vahvistaa kielitaitojani, Hafizullah kiittelee.
”Uskontomme on meille rakas”
Koko Basharyarin perhe harjoittaa päivittäin uskontoa.
– Islamilaisuus on äitiemme ja isiemme uskonto, se on meidän perintöämme, he iloitsevat.
Hamida kertoo rukoilevansa viisi kertaa vuorokauden aikana. Hafizullah rukoilee aina, kun siihen avautuu tilaisuus työssä.
Lapset ovat kiitollisia uskonnostaan. Muiden muassa Bilal lukee ja opiskelee päivittäin Koraania.
– Se opettaa minulle arvoja, moraalia sekä etiikkaa, nuorukainen listaa.
Lema iloitsee siitä, että hänen lukiokaverinsa ovat aidosti kiinnostuneita islamilaisesta perinteestä.
– Viimeksi kerroin ystävilleni ramadanista, kuukauden kestävästä uskonnollisesta paastosta, lukiolainen tarkentaa.
Basharyarien perheen jäsenet korostavat, että Koraani opettaa ihmisarvon kunnioittamista.
Afganistanilaisuus elää ruokakulttuurissa
– Vatsa on tärkeä, Hafizullah Basharyar taputtelee hyväntuulisena mahakumpuansa.
Hamida-äiti sanoo, että keittiö on hänelle tärkeä paikka ja päivittäinen ruoanlaittaminen suorastaan sydämenasia.
Perhe suosii afganistanilaista ruokakulttuuria.
– Tuoreet raaka-aineet ovat ratkaisevan tärkeät, Hamida painottaa.
Lema-tytär sanoo, että perinneruuat ovat yksi keskeinen side perheen ja lähtömaan välillä.
– Kabuli palawissa on riisiä, porkkanaa sekä rusinoita. Ruoan maun salaisuus on mausteissa, hän avaa.
– Mantu on taikinanyytti, jonka sisällä on jauhelihaa. Nyytit nautitaan linssikastikkeen kera.
Hafizullah sanoo, että taksimiehen päivä alkaa joka aamu supisuomalaisella kaurapuurolla. Bilalille taas maistuvat erinomaisesti pinaattilätyt. Hamidan suosikkiruokia ovat kalakeitto ja uunilohi.
Basharyarit korostavat, että niin ruokaperinteissä kuten muissakin elämänpiireissä ja kulttuurikysymyksissä he poimivat kaikki parhaat puolet niin afganistanilaisesta kuin suomalaisestakin tarjonnasta.
Lasten elämä asettunut uralleen
Hatif-pojan sanat ovat jääneet ikiajoiksi Hafizullah Basharyarin muistiin.
– Isä, sinä olet rikas! Sinulla on vaimo ja viisi lasta, poika tokaisi taannoin isällensä.
Hafizullah ja Hamida vakuuttavat elävänsä onnellista ja hyvää elämää Suomessa.
– Kabulissa asuva opettajaäitini kysyy aina ensimmäisenä, mitä meidän lapsillemme kuuluu. Hän on kiinnostunut jälkikasvustamme. Tämä merkitsee meille kaikille kovin paljon, Hamida kertoo.
– Olemme kiitollisia lapsistamme. He kaikki ovat terveitä ja ovat löytäneet sijansa suomalaisessa yhteiskunnassa, Hafizullah virkkoo.
Hafizullah ja Hamida ovat olleet naimisissa jo 28 vuotta.
– Me jaamme keskenämme ilomme ja surumme, he tilittävät.
Hatif kehuu Ylöjärven lukion kannustavaa ja moniarvoista ilmapiiriä. Hän ihastelee opinahjossa vallitsevaa keskustelukulttuuria.
– Tykkään puhua paljon. Haluan ottaa kantaa. Ravistellakin asioita, nuori mies kuvailee.
Hatifin tulevaisuuden suunnitelmissa ovat armeija ja jatko-opinnot. Niinisalo kutsuu pian nuorukaista. Hänen kiinnostuksensa kohdistuu tradenomiopintoihin TAMK:n Proakatemiassa.
Lema kiittelee Tampereen Klassillisen lukion korkeaa tasoa. Hän aikoo jatkaa ylioppilaaksi kirjoittamisensa jälkeen yliopistossa. Mietinnässä on lääkärin tai lakimiehen urat.
Bilalin oppiaineiden määrä kasvoi, kun poika siirtyi yläkouluun. Biologia, kemia ja kotitalous inspiroivat häntä kovasti.
Marwa-kuopus on onnellinen neljäsluokkalainen.
– Olemme täällä avoimin mielin ja myönteisin ajatuksin. Elämme todeksi kahta hyvin rikasta kulttuuria: suomalaisuutta ja afganistanilaisuutta.
