Teiskon Kaanaassa Arolan kaupan joulunäyteikkunassa 1950-luvulla sulostuttanut vanha tonttu-ukko teki lähtemättömän vaikutuksen pieneen tyttöön, joka oli yksi Lindénien viisipäisestä sisarusparvesta. Tonttufanista tonttuyrittäjäksi varttunut Eija Porkola muistaa edelleen, miten sinnikkäästi hän odotti paperisten joulutaulujen ilmestymistä lapsuuden kotinsa seinille ja pahvisten, tanssivien tontturivien asettelua ikkunoihin.
Posteljooni toi joulukortteja, joiden kuvissa esiintyivät Martta Wendelinin, Rudolf Koivun, Lars Carlsonin ja Jenny Nyströmin hellyttävät joulumuorit, -pukit, sekä -tontut ja lukuisat muut hyvät haltiat. Lapsuuden aikaiset kokemukset ja muistot ovat johdattaneet tonttumuorin elämänkokoiseen tehtävään.
Tyynelän tonttulan emäntä ja yrittäjä Eija Porkola on luonut mystisen joulumaan Luodon kuntaan Pohjanmaalla. Tonttujen valtakunta muodostuu 1700-luvun alkupuolella rakennetusta Haukilahdesta, 300 vuotta vanhasta lukkarin talosta sekä kirkkoväärtin pytingistä. Pihapiirissä on lisäksi hulppea rivistö aittoja. Kaikki paikat tekevät kunniaa tonttutraditiolle.
Eija Porkolan tontturakkaus on tuottanut sadunhohtoisen maailman. Siinä rikas pohjalainen talonpoikaiskulttuuri ja supisuomalaiset jouluperinteet yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla.
– Tonttukylän sydän on tonttuverstas. Sen naapureina ovat tonttulan suutarila, leipomo, kauppapuoti, pukumuseo, kudonnaismuseo, kappeli, piian kamari ja lelumuseo, tonttuyrittäjä esittelee.
Kun vierailija astuu Tyynelän tonttulan portista sisäpuolelle, hän kohtaa hirsirakennusten ajattoman kauneuden, antiikkiesineiden runsaan muotokielen ja laajan värikirjon, vanhojen pihapuiden arvokkuuden sekä persoonallisten tonttujen sympaattisuuden.
Tyynelän tonttukylä muistuttaa kauneuden ja hyvän voimasta.
– Nykymaailmassa on turhan paljon rumaa ja pahaa. Tontut ovat hyviksiä. Ne haluavat aina tuottaa iloa ja vahvistaa myönteisyyttä. Tonttutytöt ja -pojat ovat rakkauden ja rauhan lähettiläitä
”Muistuma rikastuttaa koko elämää”
Pohjanlahden rannikolle, Manner-Suomen ruotsinkielisimpään kuntaan kotiutunut Eija Porkola muistuttaa, että hän on syntyisin Pirkanmaalta ja Teiskosta. Antiikkikärpänen puraisi Eijaa jo yhdeksänvuotiaana. Silloin hän teki yhden elämänsä vaikuttavimmista päätöksistä. Hänen sydämensä lyö talonpoikaishuonekaluille ja -esineistölle. Kotimaakunnassaan hän oppi tuntemaan raskaan, yksinkertaisen kansanesineistön.
(Kuva: Matti Pulkkinen)
Muutto puolison kotiseudulle Kokkolan kulmille johdatti Porkolan pohjalaisen ja keskipohjalaisen talonpoikaiskulttuurin kauneuteen, jossa vuosisatojen ajan on kukoistanut rikas värien ja koristemaalausten sekä -leikkausten maailma. Vaikutteet ovat peräisin Ruotsista. Vanhasta tavarasta tuli Porkolan leipätyö, sillä hän piti vuosi kaudet arvostettua antiikkikauppaa Kokkolassa. Hänen toimintansa ja työnsä on palkittu muun muassa Vuoden antiikkikauppias -huomionosoituksella.
Eija Porkola, tyttönimeltään Lindén, syntyi Teiskon Kaanaassa. Äiti hoiti kotia ja piti taloutta sekä vastasi lehmien, hevosten, lampaiden ja kanojen hoidosta. Isä hankki elannon linja-autonkuljettajana. Perheessä oli viisi lasta.
– Kylässämme oli kodikas Arolan kauppa. Kauppias somisti huolella kaksi näyteikkunaansa. Kun olin pieni, menimme aina ihastelemaan jouluikkunaa, jossa vuodesta vuoteen katseeni vangitsi ja sydämeni valloitti vanha tonttu.
– Muistan syksyn edetessä suorastaan varronneeni tontun ilmestymistä akkunaan. Olin sitten nenä ikkunalasissa sitä ihailemassa. Kodissani vallitsi suuri rakkauden ja välittämisen ilmapiiri, mutta vielä 1950-luvulla köyhyys oli vallitseva tosiasia. Kaupan ikkunan tonttu toi iloa ja viritti tunnelmaa. Tämä tonttu on edelleen muistissani ja sydämessäni. Tontturakkauteni kumpuaa lapsuusmuistoistani.
Porkola kertoo, miten hänen äitinsä osti joka jouluksi jonkin uuden joulukoristeen kuuseen. Joulun lähestyessä koristeet otettiin arvokkaasti esille, ja ne laitettiin hartaudella paikoilleen.
– Paperiset joulutaulut loivat tunnelmaa. Niiden kiinnittäminen seinille tapahtui arvokkaasti. Muistan, miten paljon joulutaulujen reunoissa oli vuosien saatossa kertyneitä nastanreikiä.
Porkola sanoo rakastavansa perinteitä.
Topi-tonttu istuu uskollisesti paikallaan
Aikansa Eija Porkola kierteli ja etsi kauppoja, jotta olisi löytänyt mieleisiään tonttuja. Ei löytynyt. Aviomies huomasi Eijan hellittämättömän tonttukaipuun, joten puoliso kehotti Eijaa valmistamaan omat tonttunsa. Näin Porkolasta tuli tonttumuori ja -yrittäjä.
Porkola on tehnyt tonttuja jo neljännesvuosisadan ajan. Hänen taitavissa käsissään on syntynyt satoja erikokoisia tonttutyttöjä ja -poikia, jotka ovat löytäneet kotinsa niin Suomen kamaralta kuin ulkomailta.
– Tonttujen kieli ja sanoma on globaali. Ne saavat huomion maailman jokaisessa kolkassa.
Porkolan ensimmäinen luomus on Topi-tonttu, joka istuu itseoikeutetusti Tyynelän tonttulassa joulupukin vieressä. Topi on pukin paras kaveri ja uskollinen matkatoveri.
Suunnitellessaan tonttujaan Porkola miettii tarkasti kunkin tontun persoonallisuutta ja työroolia. Hän muistuttaa, että tonttukuntaan kuuluu kaikkien alojen taitajat. Jokaisella asialla on oma haltijatonttunsa.
– Yksi asia on ja pysyy. Minun tonttuni ovat aina hyvän puolella. He virittävät iloa ja valavat tulevaisuuden uskoa. He tekevät maailmasta henkisesti avarampaa ja parempaa paikkaa.
– Tonttuni vaalivat herrasmiestapoja ja ovat hyväntuulisia.
Porkola huomauttaa, että toki jotkin tontut voivat olla ujoja, mietteliäitä tai arkojakin.
– Tonttujen valmistamisen rikkaus piilee siinä, että kun asiakkaat tilaavat tietynlaista tonttupersoonaa, he kertovat tarkasti, millaisen he haluavat.
Eija Porkolan tontut vain jökötä kivettyneinä yhdessä tietyssä asennossa. Tonttumuori valmistaa tonttunsa rungon siten, että tonttu pystyy oikomaan jäseniään ja vaihtamaan asentoaan.
– Kiehtovin vaihe on se, kun valmistan massasta kasvot ja maalaan sen yksityiskohdat. Tässä sinetöityy tontun luonne ja elämänasenne.
Porkola painottaa, että jokainen tonttu on yhtä ainutlaatuinen kuin jokainen maailmaan putkahtava ihmislapsi.
– Jokaiselle tontulle annetaan sen syntymässä oma nimi.
Vetovoimainen matkailukohde Luodossa
Tyynelän tonttulasta on tullut merkittävä maamerkki ja matkailukohde pikkuruiseen Luodon kuntaan, joka sijaitsee Kokkolan kupeessa.
Markkinavoimien ja koronapandemian puristuksessa ihmiset hakeutuvat pysyvyyttä edustavan pariin, ravitsemaan sieluaan ihmisymmärrystä isommilla asioilla.
– Joulun sanoma ei vanhene milloinkaan, eikä se häviä koskaan. Suomalaisessa kulttuurissa on vahva kristillinen traditio. Joulupukki ja tontut sanoittavat hyvää maanläheisellä ja käytännöllisellä tavalla. Ihminen janoaa arvoituksellisuutta, mystisyyttä.
– Meillä on vuosittain runsaasti uskollisia samoja vierailijoita, jotka tulevat hakemaan tonttulasta joulun tunnelmaa.
Porkola muistuttaa joulupukin ja tonttujen jakamattomasta lapsirakkaudesta. Tonttumuori vetoaakin äiteihin ja isiin, että he soisivat lapsilleen kännykkä- ja tablettivapaata aikaa ja ottaisivat yhdessä esille joulun koskettavat satuaarteet ja tarinat.
Tonttukuoro vetää puoleensa
Tonttulan suureksi suosikiksi on kohonnut tonttujen kuoro. Eija Porkola on tehnyt joukon musisoivia tonttuja, jotka laulavat silmät kirkkaina ja suut messingillä. Tontuilla on nuotti- ja sanavihkoset tiukasti hyppysissään.
– Tänne tuli asiakas, joka ilmoitti haluavansa ostaa koko tonttukuoron. En voinut tehdä tätä kauppaa, koska tonttulan yksi nurkkaus olisi jäänyt ammottamaan tyhjyyttä.
Porkola tietää, miten erikoisia sattumuksia liittyy tonttukauppoihin.
– Meille saapui sieviläinen 90-vuotias mummo tyttärensä kanssa. Mummo oli säästänyt eläkkeestään summan, jolla hän voisi hankkia tontun. Hänen unelmanaan oli saada isokokoinen tonttuherra. Mummo oli jäänyt leskeksi. Hän kierteli ja silmäili tonttukuntaa, kunnes kertoi mieltyneensä erääseen tiettyyn tonttuun. Menimme tätä yhdessä katsomaan. Sanoin hänelle, että valitsit Väinön. Rouva puristi tonttua rintaansa vasten ja kertoi, että hänen edesmennyt miehensä oli Väinö. ”Se on sitten minun mieheni!”
Porkola herkistyy myös sattumukseen, jossa vanhemmat ja isovanhemmat kävivät ostamassa tontun pojalle, joka sairasti vaikeaa syöpää ja oli pitkän aikaa sairaalassa.
– Tälle pojalle valikoitui Toivo-tonttu. Tonttu osoittautuikin todelliseksi toivon tuojaksi, sillä kohtasin myöhemmin perheen sattumalta Pietarsaaressa. He tulivat kertomaan, miten pikkumies oli tervehtynyt ja oli elämän syrjässä turvallisesti kiinni.
”Tontut pitävät minut vauhdissa”
Eija Porkola sanoo, että tontut ovat hänen elämänsä. Niin on aviopuoliso ja perhekin. Sekä pohjalainen maalaisidylli.
– Minulla on jatkuva tarve tehdä jotakin uutta. Tonttujen tekeminen on kiitollista ja palkitsevaa. Siinä viritetään koko ajan uutta elämää
– Antiikkiesineet ja vanhat tavarat liittävät minut sukupolvien ketjuun. Ne palvelevat uskollisesti kutakin ikäpolvea. Niissä välittyy menneiden polvien halu ja taito luoda kaunista arkiseen elämänpiiriin.
