Yli 90-vuotiaiden lapsuudessa joulukirkkoon mentiin kulkuset kilisten, jos oli lunta reen alle. Saunaan lapset kipittivät pihan poikki paljasjaloin. Sika oli teurastettu hyvissä ajoin.
Viljakkalalaisen Aarno Harjusen, 94, kotona kuusi oli tärkeä.
– Joulukuusi koristeltiin, se haettiin omasta metsästä. Olisi varmaan naapuristakin saanut, jos olisi kysynyt, hän nauraa.
Aarno Harjusen isä kuoli pojan ollessa seitsemänvuotias, samana syksynä kun koulu alkoi.
– Minulla oli hyvä äiti, hän herkistyy.
– Äiti teki ruuat, sisko sitten kun kasvoi. Kinkku, laatikot, rosolli, Harjunen luettelee aaton odotettuja herkkuja.
Aarno Harjunen vietti lapsuutensa joulut kotona maatilalla.
– Olimme omalla porukalla jouluisin, vieraita ei käynyt. Meillä oli karjaa, joten siinä oli aina kiinni.
Joulun suunnitelmat olivat säähän sidonnaiset.
– Aina ei päässyt kirkkoon. Se oli kelistä kiinni pääsikö hevonen reellä kulkemaan vai ei.
Timpurina työskennellyt Harjunen rakensi aikoinaan oman kodin lapsuudenkotinsa lähelle Viljakkalaan. Nyt hän on asunut noin vuoden ajan Elokaaressa, Esperin hoivakodissa.
– Liikkuminen meni sen verran huonoksi.
Anna-Liisa Lehtiniemen, 91, lapsuuden koristeista yksi toi taloon joulun tunnelman.
– Kuusi. Se haettiin sisälle aina. Kuusen piti olla kaunis ja aina se olikin!
– Puu koristeltiin kauniisti. Se perinne on jatkunut edelleen meillä, Lehtiniemi kertoo.
– Meillä oli vakituiset jouluruuat joka vuosi. Rusinasoppa, sekahedelmää, riisipuuroa, hyvä kastike.
Anna-Liisa Lehtiniemi ei ole tottunut laulamaan jouluisin.
– Minä olen ollut ujo käyttämään ääntäni. Äiti kyllä lauloi ja osasi monta laulua.
Aattoiltaan valmistauduttiin aina puhtaana, saunan jälkeen.
– Eniten odotin piparkakkuja, joulukarkkeja ja muuta kaikkea hyvää, mitä lapset halusivat. Vanhemmat tekivät jouluksi paljon sitä, mitä me lapset toivoimmekin.
Samoja asioita Anna-Liisa Lehtiniemi toivoo tänäkin jouluna: kauniita koristeita ja hyvää ruokaa.
Lapsuutensa joulut Ebba Eljaala, 94, vietti maaseudulla.
– Meille tuotiin jouluisin olkia lattialle pirttiin. Sitä ennen putsattiin ja puunattiin, paljon, Karhella asuva Eljaala nauraa.
– Isä oli sellainen jouluihminen. Varmasti vaikutti, että meitä oli kahdeksan lasta. Minä olen viimeinen meistä jäljellä, sisarussarjansa toiseksi nuorin kertoo.
Eljaalan kotona kuusen piti olla iso ja se haettiin tietenkin omasta metsästä.
– Päivää ennen joulukuusi vietiin saunaan, joskus sulamaan, joskus kuivumaan kelin mukaan. Kuusi koristeltiin, se oli hauskaa hommaa, Ebba Eljaala muistelee.
– Paperista leikattiin kuvia ja äiti leipoi pullapoikia, joilla oli rusinasilmät. Karamellit ja pullapojat laitettiin kuuseen alaoksille, niin että lapsien oli helppo siitä napsia. Tähti oli tärkeä.
Eljaalan kotona valmistelut aloitetiin hyvissä ajoin.
– Sika teurastettiin aikaisin. Kinkku laitettiin siitä syrjään joulua varten.
Illalla juhlapöydässä oli tarjolla ainakin rusinasoppaa, jossa oli luumujakin sekä makeaa limppua, rosollia ja perunalaatikkoa.
– Sauna oli myös tärkeä osa aattoa. Lapset juoksivat sinne avojaloin pihan poikki. Joulu oli siihen aikaan harras juhla.
Muutama lahja vuosien takaa on jäänyt muita paremmin muistoihin.
– Kerran sain puuhevosen ja kärryt. Sillä sitten leikin siinä kuusen alla. Toisena jouluna isä oli tehnyt sukset.
Jouluaattona Ebba Eljaala sai valvoa muiden lasten tavoin pitkään. Seuraavana aamuna herätys oli varhainen.
– Kuudelta lähdettiin joulupäivänä kirkkoon. Hevosella oli silloin kulkuset.
MARIA NUMMELA
