Nuorena luulin, että viimeistään humalassa ihmiset puhuisivat totta. Iän karttuessa olen oppinut, ettei se niin mene: paatunut huijari jatkaa valheitaan myös kännissä, räkä ja kyynel poskella.
Nuorena luulin myös, että kyllä tarkoittaisi kyllä ja ei tarkoittaisi ei. Iän karttuessa olen oppinut, että esimerkiksi kunta, joka iskulauseensa mukaan sanoo kyllä, sanookin ei vaikka mille. Ja riippuuhan se kysymyksenasettelustakin, mihin kenenkin kannattaa vastata kyllä ja mihin ei.
”Otetaanko lisää velkaa?”
”Nostetaanko veroja?”
”Säästetäänkö lasten, nuorten ja vanhusten palveluista?”
”Oliko edellä lueteltujen kysymysten asettelu liian yksinkertaista?”
Erityisesti politikointiin voi liittyä piirre, että halutaan ja tarjotaan yhtä, mutta sitten kuitenkin toimitaan niin, että saadaan ja annetaan ihan toista. Osa selittää tätä kompromisseilla, osa jollain muulla. Rehellisyyttäkin löytyy.
Puhutaan vapauden puolesta, mutta sitten kuitenkin keksitään rajoituksia ja kiristetään valvontaa. Puhutaan keskustelun ja moniäänisyyden tärkeydestä, mutta sitten kuitenkin yritetään vaientaa eri mieltä olevat. Puhutaan, että kannatetaan oman porukan ehdokasta, mutta sitten kuitenkin äänestetään toista.
Erääseen kuntaan haettiin uudistushenkistä ja monipuolisesti viestivää johtavaa viranhaltijaa. Lopulta valtuusto valitsi henkilön, jonka kyvyt näyttäisivät riittävän lähinnä vain organisaatiokaavion muokkaamiseen ja itse etukäteen hyväksymiinsä kysymyksiin vastaamiseen. Puhuiko tämä hakija totta valintaansa edeltäneissä tilanteissa? Entä hänen valitsijansa?
Eräässä toisessa kunnassa eräs ryhmä korosti valtuustosopimusta laadittaessa yhteistyökykyään. Yhteistyön ainoana ehtona oli, että kaikki tämän ryhmän vaatimukset pitää hyväksyä. No, hyväksyttiinhän ne: kun oli kivaa sanoa kyllä ja kurjaa sanoa ei ja lähes kaikki tahtoivat esitellä yhteistyötaitojaan. Pian sopimuksesta kuitenkin jo alettiin lipsua.
Täyden totuuden ääneen lausuminen ei välttämättä kannata, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Kokeneet toimijat tietävät tämän. Eräässä seuraamassani baarikeskustelussa (jota ennen alkoholia oli nautittu kohtuullisesti) yksi henkilö intti toiselta tämän todellista mielipidettä kysyjän työpaikasta. Keskustelukumppani kierteli ja kaarteli, käytti korulauseita. Kysyjä ei kuitenkaan luovuttanut.
”Sano nyt, mitä mieltä oikeesti oot, kyllä sä voit sanoa!”
”Selvä, sanotaan sitten: koko pulju täytyis lakkauttaa.”
Se ilta ei päättynyt mukavissa merkeissä.
