Olen huono pyytämään apua. Uskoisin, että kaikki ovat, enemmän tai vähemmän. Olen kyllä ajan myötä oppinut paremmaksi, mutta aivan helppoahan toisten ihmisten puoleen kääntyminen ei koskaan ole, koska ”minä ite” -kausi on jäänyt jo kaksivuotiaana päälle.
Avun pyytämisellä en tässä tarkoita vain ystävänpalveluksia ja talkooapua, vaan myös palveluita, joista maksan. Jostain syystä leivän ostaminen kaupasta on minulle ihan ookoo, mutta se, että ostan jonkun tekemään jotain, on kovin vaikeaa.
Avun pyytämisen opettelu on kuin peli, jossa yhden tason läpäistyään siirrytään seuraavalle, vaikeammalle tasolle. Olen nyt ilmeisesti kakkostasolla. Tällä tasolla tulee pelissä vastaan örkkejä, joiden nimi on ”Oharistit”, ja niistä pitäisi jotenkin selvitä kunnialla.
Oharistit ovat sellaisia, jotka pyydettäessä lupaavat tulla, mutta eivät tule. Oharisti ei useinkaan anna tarkkaa aikaa, koska aikoo tulla, vaan enemmän ympäripyöreän lupauksen. Sitten hänestä ei enää kuulu mitään. Jossain kohtaa tällainen ujo avunpyytäjä miettii, että onko se unohtanut vai eikö se aiokaan tulla, vai eikö sen vielä ollut tarkoituskaan tulla. Ei uskalla kysyä, ettei toinen koe sitä ahdisteluksi. Odottaa vain.
Kun asia, jota ujo avunpyytäjä odottaa Oharistia tekemään, olisi pitänyt tehdä viimeistään kaksi viikkoa sitten, ujo avunpyytäjä odottaa edelleen. Ei voi pyytää ketään muuta tekemään sitä, koska se vasta kiittämätöntä olisi, jos yksi henkilö on jo tehtävään lupautunut. Ehkä voisin jo laittaa tälle yhdelle ystävällisen kyselyn aiheesta? Olisiko se liikaa? Laitan viestin. Siihen ei ehkä vastata tai vastaus on jälleen ympäripyöreä, sellainen, josta ei saa otetta.
Täytyy tehdä päätelmiä, onko palvelua tarjonnut ihminen kuollut, kiireinen vai alkanut jostain syystä vihata minua. Joutuu kyselemään tutuilta tietääkö kukaan mitään, mikä voisi viitata johonkin edellämainittuun.
Jos asia ei ala ratketa, on vain pyydettävä jotain muuta Oharistin tilalle ja sitten täytyy toivoa, ettei koskaan törmää Oharistiin esimerkiksi kaupan ovella. Olisi tosi noloa, jos hän siinä alkaisi puhua työtehtävästä, ja joutuisi sanomaan, että pyysin jonkun muun tekemään sen. Tulisi kiittämätön olo, jos ei nyt puoltatoista vuotta jaksa odottaa, että toinen tulee tekemään sovitun urakan.
Tontilla on seisoo tällä hetkellä neljä eri hommaa neljän eri tekijän toimesta. Ne kaikki olisi pitänyt tehdä sulan maan aikana, yksi jo vuonna 2016. Että peli on kyllä jo tuttu, mutta tämä kakkostason läpi pelaaminen on silti aika vaikeaa. Ykköstasolla riitti, kun osasi pyytää. Nyt pitäisi opetella pyytämään kahdesti.
Vaikka en ole läpäissyt kakkostasoa, olen päässyt jo tutustumaan kolmostasoon. Se on sellainen mielenhallintaa vaativa taso, että siellä joku tuttu pyytää, siis pyytää minulta, saada tulla tekemään jotain hommaa. Minä sanon, että totta kai ja ilomielin. Ja sitten hän ei koskaan tule. Tässä on sellainen Oharistiakin pahempi haaste, että miten olla ärtynyt ihmiselle, joka pyyteettömästi tarjoaa apuaan? Ja miten olla olematta? Peli kovenee.
