Kuten Ransu kumppaneineen: aikansa pöristeltyään he sen tekivät. Teatterin moniottelija Panu Raipia ja taidegraafikko, kuvittaja Caroline Tinterova Nilsson kääräisivät Ransun joulupuuhat herkulliseksi satukirjaksi. Juuri ilmestynyt Ransun joulutarina on hauska, jännittävä ja opettavainen seikkailu. Kirjan tuotot menevät hyväntekeväisyyteen.
Tampereen Komediateatterin kahvilassa on lämmin Oskarin päivän tunnelma, kun Raipian teatteriperhe isä Esko, äiti Maija-Leena ja poika Panu esittelevät ruotsalaisvieraansa ja ystävänsä taiteilija Caroline Tinterova Nilssonin ja tämän äidin, tamperelaissyntyisen Elina Lehto Tinterovin. Pöydällä on iso pino painotuoreita Ransun joulutarinoita.
– Esitimme kirjoittamaani Ransun joulutarinaa kolmen vuoden ajan näyttämöllä, ja vähitellen minulle alkoi muodostua näky satukirjasta. Kun tajusin pyytää perheystäväämme Carolinea kuvittajaksi, kirja alkoi saada hahmonsa, Panu Raipia tilittää.
Caroline Tinterova Nilssonista piti tulla äitinsä tossunjäljissä ballerina. Liki kymmenvuotinen baletin opiskelu ja Ruotsin kuninkaallinen ooppera saivat jäädä, kun kuvataide vei voiton.
– Caroline keräsi kauniita kiviä, piilotti niitä sänkynsä alle ja teki niistä aluksi salaa erilaisia sommitelmia. Lopulta oli helppo hyväksyä tyttären oma tie ja minulta periytyneen tanssin jääminen taka-alalle. Olen nyt niin onnellinen nähdessäni, mitä hedelmää Carolinen yhteistyö Panu Raipian kanssa on kantanut, Elina Lehto Tinterov sanoo.
Ransun joulutarinan kuvituksen Caroline Tinterova Nilsson on kokenut haasteelliseksi ja tärkeäksi tehtäväksi, tiesihän hän Ransun olevan suorastaan kansallisomaisuutta. Myös hyväntekeväisyystarkoitus vakavoitti.
– Ransu näyttäytyy minulle hauskana, lämpimänä ja mehevänä hahmona. Ransun rehtiys ja avuliaisuus ja kyky tarttua toimeen ovat hienoja piirteitä, Tinterova Nilsson kuvailee.
Hän arvelee, että Ransu vetoaisi myös ruotsalaislapsiin. Vilpitön Karvakuono puhuttelee meitä kaikkia.
Oman laatunsa taiteilijana Caroline Tinterova Nilsson ammentaa monikulttuurisesta perinnöstä, jonka antavat suomalainen äiti, bulgarialainen isä ja ruotsalainen kasvuympäristö. Vahvan pohjan uralle antoivat reilun kolmen vuoden taideopinnot Roomassa. Yhtenä esikuvanaan Tinterova Nilsson pitää Astrid Lindgrenin monien lastenkirjojen kuvittajana tunnettua ruotsinvirolaista taiteilijaa Maire-Ilon Wiklandia.
Käsin vai koneella?
Panu Raipia ja Caroline Tinterova Nilsson kiittelevät kilvan toisiaan vuoden kestäneestä tiiviistä yhteistyöstä. Molemmilla on ollut samaan aikaan monta muuta rautaa tulessa.
– Aluksi kävimme keskustelua siitä, tehdäänkö kuvitus digitaalisesti vai käsityönä. Panun näkemys oli selkeä: akvarellitekniikka vei voiton, kuvittaja muistelee.
Tinterova Nilsson on tehnyt lastenkirjojen digikuvituksia jo vuodesta 2007. Siveltimen kanssa työskentely on erilaista.
– On ihanaa tehdä oikeasti käsillä. Levittelen töitä pitkin huonetta ja saatan tehdä monta kuvaa samanaikaisesti. Myös kuvien yhteys avautuu silloin selkeämmin.
Ransun ja Joulupukin tarkkoja karvaviivoja, kuvien runsaita yksityiskohtia ja värikylläisyyttä katsoessa on pakko kysyä, oliko asioita mahdollista kopioida kuvasta toiseen.
– Jokainen kuva on yksilö. Yksi on syntynyt päivässä, toista on muhitettu viikko tai kauemminkin, taiteilija tarkentaa.
Panu Raipia oppi prosessin aikana arvostamaan kuvittajansa ammatillisuutta.
– Caroline on taitava ja samalla nopea. Kuitenkin hän halusi vielä viime metreillä varmistella, olenko tyytyväinen joihinkin kuviin. Huolta ei ollut koko matkalla, ja lopuksi kuittasin, että meni jo painoon.
Muun ohella graafikkona ja tuotesuunnittelijana ansioitunut Tinterova Nilsson pitää Ransun joulutarinan synnytystyötä merkittävänä jaksona elämässään. Jälkikäteen hieman hymyilyttää joulukuvien luominen keskikesän helteillä. Samalla tuli kyllä pohjustetuksi perinteistä joulunviettoa monilapsisen perheen kanssa. Riku Karvakuono ei ollut ainoa, jolle tuli vesi kielelle joulupöytää ja sen porukalla valmistelua ajatellessa.
Kirjan tekijät pohtivat jo yhteisiä jatkokuvioita. Panu Raipia näkee joukoissaan uuden lavastajan.
Hyvää tekevä kansallisaarre Ransu
Ransu Karvakuono syntyi vuonna 1977 Sysmässä nukketaiteilija Eevaliisa Holma-Kinnusen käsistä. Pikku Kakkoseen Ransu kavereineen rynnisti jo seuraavana vuonna. TV2:n lastentoimituksen päällikkö Pertti Nättilä (1934–2021) antoi Ransulle äänensä ja sielunsa. Nättilä myös saatteli Ransun Raipioitten hellään huomaan Tampereen Komediateatteriin.
– On ikävää, että Pertti ehti juuri nukkua pois ennen tämän kirjan näkemistä, Panu Raipia suree.
Avuliaan, ahkeran ja inhimillisen Ransun ystävät perustivat vuonna 2017 Ransu ry:n, jonka kautta niin konserttien kuin kirjojen tuotot kanavoidaan hyväntekeväisyyteen. Osansa ovat saaneet esimerkiksi näkö- ja kehitysvammaisten teatteritoiminta. Tänä vuonna Ruokakassikeräykseen voitiin lahjoittaa 5000 euroa. Avustuskohteet valitaan vuosittain kulloistenkin tarpeiden mukaan.
Ransun joulutarinaa tekijät suosittelevat lämpimästi lahjakirjaksi.
– Ransu kumppaneineen välittää meille joulun lämpöistä tunnelmaa ja kutsuu yhdessä olemiseen ystävien ja perheenjäsenten kesken.
Siitäkin Ransu muistuttaa, että virheet ja ongelmat eivät ole vaarallisia. Ja jos lahjantekokone yskii ja tietokone on sekaisin, asiaan löytyy kyllä yhteispelillä ratkaisu.
Ransun joulutarinaa myydään Tampereen Komediateatterissa ja Pienessä Lelukaupassa Tampereella ja Riihimäellä. Myös Ikaalisten kirjakauppa on mukana hyväntekeväisyystalkoissa.
PEKKA GESTRIN
