Joulukuusen kasvatus kotipihassa vie kymmenisen vuotta. Kurulaisessa metsässä ammattilainen leikkaa puun sopivaksi parissa minuutissa. Samalla reissulla voi kerätä koristehavuja, jotka säilyvät oikealla säilytyksellä monta kuukautta.
Palloja, kransseja, tonttuja ja asetelmia. Havut kuuluvat jouluun muutenkin kuin perinteisenä kuusena.
Metsään kannattaa mennä keräysmielessä vasta, kun puut ovat lepotilassa.
– Kuusi tai mikään muukaan puu ei tee yhdestä asiasta johtopäätöstä, onko jo talvi. Keväällä sama juttu, yksi lämmin päivä ei riitä aloittamaan kasvua, neuvoo metsätalousinsinööri Veikko Lamminaho.
Havuja on hyvä kerätä aikaisintaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Nämä ovat yleensä syyskuun puolivälin jälkeen.
– Oksasakset ovat tässä työssä verrattomat. Sellaiset melkein jokaisesta omakotitalosta löytyy muutenkin, Tredun metsäalan opettaja vinkkaa. Pensassaksia ja puukkoa voi hyvin käyttää.
– Mieluummin tähän työhän leikkaava tai viiltävä työväline kuin sahaava.
Tyypillisin paikka havujen keräämiseen on hiljattain raivattu taimikko. Kurulainen metsä on juuri tällainen.
– Tässä on juuri tehty harvennusta opiskelijoiden kanssa. Yhdestä kaadetusta puusta saa jo oivan tukun havuja.
Jokamiehenoikeuksiin havujen leikkuu ei kuulu.
– Käytännössä kysymällä saa metsän omistajalta lähes aina luvan, ongelmia voi tulla jos ei kysy, Lamminaho neuvoo.
Hyvä peittohavu on peittävä ja tuuhea.
– Yleensä paras peittohavu kasvaa vähän ylempänä. Näitä menee paljon myytäväksi esimerkiksi kaupungeille ja hautausmaille.
Muodoltaan selvästi harvemman puikkohavun käyttö on rajallisempaa.
– Monenlaiseen askarteluun se kuitenkin käy, vaikka kaupallinen käyttö on vähäistä joulukuusi- ja havuyrittäjä pohtii.
Palloihin tulevien havujen päät kannattaa teroittaa puukolla, jotta ne uppoavat helpommin sisuspalloihinsa.
– Näitä laitetaankin sitten tosi taajaan ja paljon.
Varsinkin lämpimän ja märän syksyn aikana havujen säilytys vaatii tarkkuutta.
– Kasa maassa alkaa käymään ja homehtumaan, silloinhan havut ovat pilalla, Veikko Lamminaho toteaa.
Hän neuvoo laittamaan havut talon päätyyn pohjoisen puolelle, tuulettomaan paikkaan. Havut säilyvät pienissä nipuissa pystyasennossa, karat maahan suunnattuna.
– Tällä konstilla ne säilyvät jouluun!
Jos ei puun runkoa onnistu jotenkin tölvimään rikki, niin eihän siitä puulle haittaa ole. Jos runkoon tulee rikko, niin siitä voi tulla värivikaa. Katkaistaessa havuja runkoon jää yleensä tappi.
– Pihassa kuiva tynkä voi olla ruma – ja jossain tilanteissa vaarallinenkin, Veikko Lamminaho muistuttaa.
Pihassa oksan voi katkaista lähempää runkoa.
– Rungon lähellä on oksakaulus, pieni laajentuma. Tämä erittää suoja-ainetta syntyneeseen haavaan. Tämä tulee jättää ehjäksi.
– Sinänsä oksan katkaiseminen ei vaikuta puun kasvuun. Puu ymmärtää, että oksan kärki on poikki ja se kiihdyttää seuraavana vuonna sivusilmujen kasvua. Tähän itse asiassa joulukuusen kasvatus perustuu.
Havujen mukana sisätiloihin ei tule Lamminahon mukaan oikein mitään ötököitä.
– Ei tähän vuoden aikaan, ei edes hirvikärpäsiä ole enää. Ne ovat nujertuneet pakkasiin. Aiemmin syksyllä saattaa kyllä tulla metsälutikoita, mutta nekin puolukkaämpärissä, hän nauraa.
Aku Ankka -joulukuusen eli täydellisen kartiomaisen ja tuuhean puun tavoittelussa kannattaa katsoa tasaisesti kasvava kuusi, joka on väriltään sopivan tumma. Leikkaus on hyvä aloittaa, kun puu on ehtinyt kasvaa 5-6 vuotta. Yläsivuoksien kärjet leikataan ja latva katkaistaan.
– Ensimmäinen leikkaus voi olla voimakas. Leikkausjäljet jäävät piiloon. Kun leikkauksen on aloittanut, se pitää tehdä joka vuosi tämän jälkeen – muutoin homma menee ketuille. Tärkeää on myös pitää puun juuren kasvillisuus, heinät sun muut matalina.
Latva katkaistaan mielellään yksittäisen silmun yläpuolelta.
– Jäljelle jäävä osa ajattelee, että helkkari latva meni ja nyt minä olen vastuussa kasvusta. Näin puu tuuheutuu, konkari nauraa.
– Jos silmuja on monta, niin tulee monta latvaa leikattavaksi jatkossakin.
Kahden ja puolen metrin mittaisen kuusen kasvamiseen menee aikaa noin 9-10 vuotta.
– Viimeisen vuoden leikkaus tehdään heinä-elokuun vaihteessa. Silloin puu on jo lakannut kasvamasta ja leikkausarvista tulee lievemmät. Tämä leikkaus saa muutenkin olla maltillisempi.
Lamminaho kasvattaa itse kuusia joulun sesonkia varten. Hän suosittelee merkkaamaan jo syksyllä jouluksi valitun kuusen vaikkapa nauhalla.
– Todennäköisesti joulukuussa on pimeämpää ja lumisempaa, jolloin puun katsominen on huomattavasti hankalampaa. Näin me teemme joulukuusiviljelmilläkin jo viimeisen leikkuun jälkeen kesällä.
MARIA NUMMELA
