“En jaksa osallistua tunneilla, kun joudun heräämään kello 6.50” 

Aina kun saavun kouluun, etsin heti ystäväni. Haluan päästä valittamaan siitä, kuinka vähän olen jälleen nukkunut.
Kolumnin kirjoittaja ei sentään nukahda tunnille, mutta osallistuminen kärsii väsymyksen tähden. (arkistokuva)

Keskustelu menee aina suunnilleen samalla tavalla. Ensiksi kerron, että sain taas nukuttua noin seitsemän tuntia. Toinen ystävistäni toteaa myhäillen nukkuneensa kahdeksan tuntia ja 50 minuuttia. Toinen naurahtaa energisesti ja ilmoittaa nukkuneensa neljä tuntia.

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä, miten hän on edes päässyt sängystä ylös. Sanonkin sen hänelle ääneen ja vastaus on jotain sitä luokkaa kuin: “Meinasin kyllä oksentaa.”

Luulen, että suurin osa nuorista nukkuu suunnilleen saman verran kuin minä. Seitsemän tuntia ei kuitenkaan millään riittäisi jaksamaan 6–7 tunnin koulupäivää.

Tunnilla viittaaminenkin tuntuu liian raskaalta. Ja vaikka jaksaisikin ponnistella koulupäivän läpi, kotiin tullessa energiaa jää vain loikoiluun (paitsi jos on yhtä hullu kuin kaverini, joka juoksi kerran cooperin testin kolmen ja puolen tunnin yöunilla ja meni sen jälkeen vielä lentopallotreeneihin. Tosin hän tuli sen jälkeen kipeäksi).

Ystävyyssuhteet ja harrastukset siis kärsivät, koska energiaa ei kerta kaikkiaan vain löydy.

Joku saattaisi nyt sanoa että: “Menisit aikaisemmin nukkumaan, niin jaksaisit herätä seitsemältä.” Ihan hyvä huomio sinänsä ja olenhan minä sitä yrittänytkin, mutta kun uni ei kerta kaikkiaan tule ennen yhtätoista. Pyrin menemään silloin nukkumaan, mutta yleensä sängyssä valveilla pyörimiseen menee vielä puolituntia. Ja ihmekö tuo, kun tavallisesti menisin nukkumaan aikaisintaan kaksi tuntia myöhemmin.

Ymmärrän toki, että koulun täytyy alkaa aikaisin, mutta kahdeksan on ihan liian aikaisin.

Huomaan heti eron kahdeksan ja yhdeksän aamuina, vaikka ero onkin vain tunnin. Ja mietitään nyt vielä niitä koulussamme, jotka joutuvat menemään bussilla ja heräävät puoli seitsemältä. Aivan painajaismaista! Minä saan sentään kahdeksan aamuina autokyydin. Silti minun täytyy herätä jo kello 6.50.

Toivoisin siis, että koulut alkaisivat aikaisintaan yhdeksältä. Silloin minä ja kaverinikin saisimme ehkä nukuttua yhtä hyvin kuin taianomaisella unirytmillään siunattu ystävämme.

9.-luokkalainen Matilda Tamminen oli tet-harjoittelussa Ylöjärven Uutisissa