Mielenkiinnolla lähdin kuluvan valtuustokauden ensimmäiseen Vanhusneuvoston kokoukseen. Tarpeellinen materiaali oli tullut etukäteen sekä sähköpostitse että paperiversioinakin. Olin positiivisesti yllättynyt valmistelijoiden hyvin laadituista ennakkomateriaaleista. Niihin tutustuneena tulin hyvissä ajoin nauttimaan sämpylästä ja varsin hyvästä kahvikupillisestakin. Osallistujista osa oli jo ennestään tuttuja useista aiemmista johtokunnista, joihin paikkakunnallani olen vuosikymmenien mittaan osallistunut. Startti oli näin ollen luonteva.
Varsinaisen valtuustosalissa alkaneen kokouksen alussa oli tavanomainen järjestäytyminen ja nimenhuuto. Pian päästiin jo esittäytymisiin.
Sopivalta tuntuivat laajat ja monipuolisesti toisiaan täydentävät kokemukset sekä kuntapolitiikasta että vanhus- ja perusturva-alueilta. Erityisesti lämmittivät runsaat osallistumiset vapaaehtoistöihin.
Osallistujia oli yhteensä runsas parikymmentä, osa etänä. Varajäsenenä kuuntelin aktiivisesti. Kerrankin olin parituntisen lähes hiljaa, mitä nyt tuttujen lähinaapureiden kanssa heittäen supistiin jokunen hyväksyvä kommentti.
Asiasisällön käsittely oli rakentavaa. Ikäihmisille ja tarvitseville hoitopaikkojen rakentamistarvetta, turvaamista tulevillekin vuosille laajan kaupunkimme eri puolille, huomioiden kolme entistä kuntaa, joista kaupunkimme on yhdistetty.
Ikäihmisten tarpeiden lisäksi neuvoston asialistalle kuului myös kaikenikäisten hyvinvointiongelmien ratkaisutarpeita, kuten mielenterveys-, vammais- ja ehkäisevä päihdetyö, joita lämpimästi kannatan.
Vaikka osallistujat koostuivat eri luottamushenkilöistä ja tulivat eri puolueista, niin kokous ei lainkaan muistuttanut eduskunnan kyselytunteja eikä myöskään taannoisia, viime vuosikymmenien viihdesarjan Yhtä köyttä yhdistyksen kokouksia.
Kokouksessa tuotiin esiin osallistumismahdollisuuksista se, että kuntalaisten ehdotukset ja innovaatiot otetaan mielellään vastaan tutkittaviksi. Niitä alkoi tulla jo kokouksen aikana, nykyajan vempaimien välityksellä ja hyvä näin.
Yksi pulmallinen ongelma herätti vilkkaan keskustelun, missä ei vielä päästy tyydyttävään ratkaisuun. Kyseessä oli terveyteenkin liittyvien tiedotteiden saavutettavuus sähköisten viestimien aikana, jolloin paperiversioita on vielä terveyskeskuksissa ja vastaavissa paikoissa saatavilla. Yli 70-vuotiaden ikäluokassa ei kaikilla ole taitoa tai laitteita löytää tarpeellista informaatiota. Myös
kulkuongelmat vaikeuttaa paperiversioidenkin hakemista ja löytämistä. Asiaan ei tietenkään kokouksessa löytynyt kunnon ratkaisua paitsi, että viestiä viedään tiedottajien päänsäryksi. Hyvät ideat otetaan tässäkin asiassa mielihyvin vastaan.
Kaarlo Pyöriä
Vanhusneuvoston varajäsen (kd.)
