Ylöjärven Uutisten riveissä on aloittanut pari viikkoa sitten uusi toimittaja, ennen freelance-toimittajana työskennellyt 47-vuotias ylöjärveläinen Sanna Hillberg. Toimittajana Hillbergiä kiinnostavat erityisesti henkilöjutut, urheilu ja kulttuuri.
Moro Sanna, nimesi on vilkkunut YU:ssa aiemminkin, olethan ollut jo pitkään lehden freelance-toimittaja. Olet asunut pitkään Ylöjärvellä, miksi?
– Olen asunut Ylöjärvellä ikuisuuden ja lapsuuteni vietin Rotikolla. Samassa paikassa on asunut sukulaisiani ainakin neljässä polvessa äitini äidin puolelta. Olen siis perusylöjärveläinen ja aika ylpeä siitä. Juureni ovat niin syvällä Rotikon mullassa, että olen aina tullut takaisin, vaikka olen välillä muualla piipahtanutkin.
Niin, olet puolisosi työn vuoksi viettänyt aikaa myös ulkomailla. Missä kaikkialla?
– USA:ssa olimme vuosina 1999-2002, ja asuimme sekä Virginiassa että Californiassa. Tykkäsin asua siellä, maana USA on upea. Pidin maan kulttuurissa erityisesti siitä, että työelämässä eteneminen on mahdollista vain tekemällä työnsä hyvin. Työskentelin USA-vuosina mm. myyjänä tavaratalossa.
– Myöhemmin asuimme vuoden verran Skotlannissa vuosina 2006-2007. Siellä kirjoitin valmiiksi graduani.
– Eksoottisen paikka, jossa olen asunut, on Intian valtamerellä sijaitseva Seychellit. Asuimme siellä seitsemän kuukautta ja olin töissä kuntosalilla. Tykkäsin maan rennosta elämänasenteesta, ja paikalliset ihmettelivät aina ripeää kävelyvauhtiani, kun he itse menivät rennosti eteenpäin. Minulla on jemmassa vieläkin paikallinen kirjastokortti, joka on vain pieni paperinpala, jossa on numero.
Mitä ulkomaanvuosista jäi käteesi?
– Erityisesti ulkomailla asuminen on avannut silmiäni ja huomasin, ettei mikään ole mustavalkoista. Opin ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja kulttuureita, olinhan itse maahanmuuttaja. Ulkomailla minuun suhtauduttiin aina tosi hyvin ja avoimesti, ja siksi haluan suhtautua myös Suomeen muualta tuleviin samalla tavalla. Ulkomailla myös tajusin sen, miten kaukana Suomi oikeasti on kaikesta.
Tykkäät urheilla ja treenaat ryhtiläisten kanssa urheilutalon punttisalilla. Paljonko nostat penkistä ja mikä voimailussa kiehtoo?
– Toivottavasti 70 kiloa nousee seuraavissa kisoissa. Minulla on myös Suomen mestaruus varustepenkkipunnerruksesta. Penkkipunnerrus on semmoinen laiskan urheilijan laji ja tykkään siitä, että vaikka kehitystä tapahtuu hitaasti, niin silti sitä kehitystä tapahtuu.
– Aikaisemmin voimailussa kiehtoi se, että sillä tavalla sai itsensä hyvään kuntoon. Nykyään treenaaminen on mennyt ihan höpinäksi, kun seura on kovin puheliasta. Urheilu ja liikunta ylipäätään on lähellä sydäntäni ja olen saanut urheiluhulluuden perintönä vanhemmiltani, jotka olivat molemmat kovia juoksemaan. Isäni Ensio Lehtonen on entinen maratoonari ja lenkkeilee edelleen ahkerasti.
Mitä kolmea asiaa rakastat Ylöjärvessä?
– Ulkoilu- ja urheilumahdollisuuksia. Luontoa. Hyvät kavereita, joita on paljon.
Nimeä pari asiaa, jotka sinua ärsyttävät Ylöjärvessä?
– Keskustan hajanaisuus häiritsee. Se on aina ärsyttänyt. Eihän Ylöjärven keskusta ole mikään keskusta. Tai siis, onhan tällä puolella siltaa postin piste Linkissä ja terveyskeskus. Toisella puolella kaupungintalo ja kirkko.
– Toinen ärsyttävä asia on lähijunaseisakkeen puuttuminen. Mummoni asuu Lempäälässä ja tulee junalla 11 minuuttia Tampereelle. Miksei Ylöjärvellä ole samaa etuutta?
Mikä on intohimosi?
– Valokuvaaminen ehdottomasti. Löysin kuvaamisen vasta aikuisiällä ja opiskelin sitä sekä Axxellissa että Voionmaan koulutuskeskuksessa. Valmistuin viime vuonna Voionmaan media-alan ammattilinjalta valokuvaajaksi.
Kerro jonkin yllättävä tieto itsestäsi.
– Minulla ei ole ajokorttia. Lapsuudenperheessäni ei ajettu autolla, niin ei ole sitten koskaan tullut hankittua ajokorttia. Siispä pyöräilen ja käytän linja-autoa. Olen kuitenkin lentänyt helikopteria. Se oli aika vaikeaa, koska molemmat kädet ja jalat piti haltsata samaan aikaan.
