Monen talon portinpielen ja pihan komistuksina näkyy puupölkyistä veistettyjä eläinhahmoja. Moottorisahaveisto on taiteenlaji, jossa järjestetään kilpailuja ja kursseja.
Lopuillaan olevan kesän kauniina viikonloppuna 18. ja 19. syyskuuta etsittiin Ylöjärvellä Pengonpohjan koululla moottorisahojen avulla puupölkkyjen sisältä sinne piiloutuneita hahmoja. Monen pölkyn sisältä paljastui jonkinlainen karhu. Löytyi myös pöllöjä, tonttuja, kettuja, lohikäärme, mökki ja tuhkauurna.
Juha Käkelä, moottorisahaveiston kaksinkertainen Suomen mestari, opasti lajinsa saloihin. Muutamat kurssilaiset ovat olleen asialla ennenkin, mutta mukana oli myös vasta-alkajia.
Veistokurssi oli jo kuudes Pengonpohjan kyläyhdistyksen järjestämä ja Käkelän vetämä samassa paikassa. Osallistujia oli ennätysmäärä, kaksitoista innokasta. Naisetkin ovat löytäneet lajin. Heitä oli nyt mukana kolme.
Käkelä sanoi, että häntä ilahduttaa erikoisesti se, että voi pitää kursseja melkein kotikylällään ja myös, että kurssilaisia on eri puolilta Suomea, nytkin muun muassa Karstulasta ja Vihdistä.
Laji ei ole suinkaan vaaraton. Huolimattomasti käytettynä moottorisaha voi olla vaarallinen. Käkelä pitää kursseillaan huolta siitä, että kaikilla osallistujilla on tarvittavat suojavarusteet. Kuulosuojaimet ovat aina välttämättömät, samoin viiltosuojahousut. Jos jollakulla ei ole omia, hän lainaa.
Useimmille kurssin osallistujista moottorisaha on tuttu työväline, mutta sen käyttö veistämiseen on oudompaa. Ensikertalaiset saavat perusopastuksen alkeista lähtien. Sahan ääni voi olla joillekin liikaa. Käkelä kertoo käyttävänsä kotona työskennellessään usein akkusahaa, jo naapurisovunkin vuoksi. Työ on silloin huomattavasti hiljaisempaa.
Juhani Tahvanainen on ainoana joukosta osallistunut Pengonpohjan kursseille joka kerta. Käsillä tekeminen on mukavaa ja kyläyhdistyksen puuhamiehenä osallistuminen tuntuu muutenkin mielekkäältä. Tahvanainen myös toimitti kursseille raaka-ainetta eli kuusipölkkyjä.
Puutaiteen tekemisestä tulee myös nälkä. Koululla asuva Marja Lähteenmäki huolehti kurssin ruokahuollosta ja Marjan puoliso Asko Saarilampi kärräili irtisahattuja pölkynkappaleita pois jaloista.
Pengonpohjan koulu on osoittautunut hyväksi paikaksi veistokurssin pitämiseen. Koulun vanha urheilukenttä on juuri tarpeeksi kaukana itse koulurakennuksesta, niin ettei pärinä häiritse muuta toimintaa. Kentälle pääsee ajamaan autolla, joten kaikki tarvikkeet ja työvälineet saa vietyä lähelle.
Näillä näkymin perinne jatkuu. Vuoden päästä Pengonpohjassa sahataan taas.
Armi Saarela
