Raitiotielinjan suunnittelu on herättänyt vilkasta keskustelua Ylöjärven Uutisissa. Sekä Timo Halttula kirjoituksessaan ”Kuusistoista ratikan hyötyä” (YU 29.9.2021) että Jukka Rajala ”16 ratikan Ylöjärvelle tuottamaa haittaa” (YU 16.10.2021) esittivät varteenotettavia näkökohtia sekä raitiotien puolesta että sitä vastaan.
Jukka Rajala panostaisi ratikan sijaan rautatiehen. Kummankin kirjoittajan näkemys liikenneratkaisuista on kärjistävä ja kapea-alainen. Molemmissa kirjoituksissa esitettiin vahvoja ja yleistäviä väitteitä, joiden kommentointiin ei tässä ole tilaa.
Liikenneväylä- ja välinepäätökset ovat pitkään vaikuttavia maankäytön ja asumisen sekä liikenteen ratkaisuja, joihin vaikuttavat työn, opiskelun, asiointien ja vapaa-ajan käytön liikkumistarpeet. Niitä ei pidä tehdä erillisinä. Maankäytön, liikenteen ja asumisen sijoittumista on tarkasteltava seudullisena. Tampereen ympäristökunnat muodostavat työssäkäyntialueen. Siinä olisi tehtävä yhteistyötä seudun muiden kuntien kanssa. Päätöksenteon tulee pohjautua asukkaiden liikennetarpeiden ja liikennevälineiden käytön tutkimiseen koko seudulla.
Liikenneväylien ja liikkumisvälinepäätösten ensisijainen vaikutin ei saa olla asuntosijoittajien eikä perustajaurakoitsijoiden etu, vaan kuntalaisten, erityisesti nykyisten ja tulevien asukkaiden tarpeet. Asunto, olkoon omistus- tai vuokra-asunto, on sen asukkaalle koti ja keskeinen elinympäristö. Asukkaille ovat tärkeintä asumiskustannusten kohtuullisuus ja asuinympäristön miellyttävyys. Asuntosijoittamisen ja rakentamisen tulee palvella kansalaisten asumistarpeita. Vähimmäisvaatimus on katto pään päälle ja lämmin tila, mutta se ei ole riittävä edellytys asumisviihtyvyyteen.
Liikenneinvestointeja ei voida tehdä ilman sen aiheuttamia lisäkustannuksia. Ilmastonmuutoksen hidastamisen takia liikenteen kustannukset tulevat kasvamaan. Ei vielä ymmärretä, kuinka paljon ne kasvavat. Kiinteistöjen arvonnousuun voidaan vaikuttaa kaavoituksella, mutta arvonnousun edut ja haitat jakautuvat epätasa-arvoisesti. Mikään liikennevälinepäätös ei lunasta niihin asettuja lupauksia, kuin korkeintaan osittain. Katteettomat lupaukset ovat liehakoivaa populismia.
Liikenneratkaisuissa on olennaisinta se, miten kansalaiset saadaan käyttämään nykyistä enemmän joukkoliikennettä. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tuoreen Korjausliike-raportin mukaan: ”Liikennejärjestelmän tehokkuus paranee ja päästöt vähenevät, kun yksityisautoilua korvataan julkisella liikenteellä. Parhaiten tämä onnistuu tiheästi asutuilla alueilla ja kaupunkien välisessä liikenteessä. Joukkoliikenteen suosiota voidaan lisätä parantamalla joukkoliikennevälineillä kulkemisen vaivattomuutta, nopeutta ja hintaa.”
Joukkoliikenteen tulee olla joustavaa, jotta me yksityisautojen omistajat siirtyisimme joukkoliikenteen käyttäjiksi.
Ylöjärven joukkoliikenneyhteydet ovat ainoastaan Tampereen keskustan kautta, mikä hidastaa kulkemista seudun muihin taajamiin. Se ohjaa henkilöauton käyttöön työmatkoilla. Ylöjärveltä tulisi olla suorat ja nopeat joukkoliikenneyhteydet Kolmenkulman kautta Nokialle, Pirkkalaan, Lempäälään, Kangasalalle, Hervantaan sekä Tampereen yliopistosairaalalle ja Tampereen ammattikorkeakoululle.
Liikenneyhteyksien tulee perustua seudun kuntien asukkaiden liikennetarpeiden tutkimiseen yhteistyössä muiden kuntien kanssa: se hyödyttäisi kaikkien kuntien asukkaista.
Kiskoihin rajatut ratikat ja junat eivät ehkä ole toimivimpia ratkaisuja. Niiden sijaan nykyistä tieverkostoa käyttävät sähköbussit olisivat päästöttömiä ja hyvin toimivia. Sähköbusseja otetaan nykyistä enemmän käyttöön taajamaliikenteessä. Esimerkiksi Kuopiossa on käytössä sähköbusseja, joilla voidaan ajaa yhdellä nopealla latauksella 200-400 kilometriä. Sähköbussien reitit suunnitellaan joustavasti matkustajien tarpeiden mukaan.
Kalliit, paljon tilaa vievät ratikat ja junat saattavat kulkea useasti päivässä vähin matkustajin. Ratikoilla ja junilla ei saavuteta samaa liikennetiheyttä kuin sähköbusseilla. Lisäksi tarvittavien liityntäpysäköintipaikkojen rakentaminen henkilöautoille ja niiden käyttö aiheuttavat kustannuksia, mikä vieroittaa autonomistajia niiden käytöstä.
Ylöjärvellä on 19 000 henkilöautoa, joiden omistajien ohjaaminen joukkoliikenteen käyttäjiksi vaikuttaa joukkoliikenteen kannattavuuteen. Kuntaliitoksia edeltäneen Ylöjärven alueen asukasluku on 40 vuodessa kaksinkertaistunut, mutta joukkoliikenneyhteydet ja linja-autoliikenteen käyttö ovat vähentyneet. Paikallista joukkoliikennettä käyttävät nykyisin lähinnä vain naiset, alaikäiset ja ajokortittomat nuoret sekä vanhat miehet. Työikäisiä miehiä näkee kulkevan busseissa perin vähän.
Taajamien henkilöautoliikenteessä on ajoneuvoa kohti kuljettajan lisäksi keskimäärin vain 0,3 matkustajaa. Keskeisintä olisi saada keski-ikäiset miehet joukkoliikenteen käyttäjiksi.
Henkilöliikenteen päästöjä Sitran mukaan vähennetään pienentämällä liikkumistarvetta sekä suosimalla kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä. Joukkoliikenteen käyttöön vaikuttaa poliittisten päätösten ohella asukkaiden halukkuus käyttää joukkoliikennettä. Mikäli asukkaat eivät siirry käyttämään nykyistä enemmän joukkoliikennettä, niin joukkoliikenteen tarjonta heikkenee, mikä puolestaan johtaa sen vähentämiseen.
Liikennepäätöksiä valmisteltaessa kaikki vaihtoehdot on pidettävä avoimina. Päätösten tulee pohjautua perusteellisiin arviointeihin, selvityksiin ja tutkimuksiin, joissa on kaikki päätösten sivuvaikutukset otetaan huomioon ja ratkaisut perustellaan järkiperäisesti. Kaupunginvaltuuston päätökset ovat aina poliittisia päätöksiä, vaikka ne pohjautuisivat enimmin omiin etuihin, tunteisiin tai järkeilyyn.
Liikenneratkaisuja ei pidä tehdä kansanäänestyksen perusteella, vaan ne on tehtävä huolellisesti valmistellen ja valittujen päättäjien vastuulla. Tällaisissa tapauksissa kansalaisten enemmistö ei ajattele avarasti, vaan omien lyhytnäköisten henkilökohtaisten sekä todellisten että kuviteltujen etujensa mukaisesti. Ratkaisuilla on ennakoimattomat seurauksensa.
Tapani Könönen
Ylöjärvi
