Samaan aikaan, kun monet muuttolinnut jättävät Suomen, myös monet paikkalinnut liikehtivät enemmän tai vähemmän. Näin tekevät myös tiaiset.
Suomen tiaislajit ovat kaikki niin sanottuja paikkalintuja, jotka viettävät periaatteessa koko vuoden samalla paikalla. Yleensä näin onkin. Silti muun muassa todelliset paikkalinnut, kuten töyhtötiainen ja lapintiainen saattavat viettää talven ja kesän hieman eri osoitteissa. Mikäli talvella löytyy parempi ravintopaikka muutamien kilometrien päästä, linnut ovat talven siellä ja palaavat keväällä hyvissä ajoin pesäkololleen. Toisinaan talvinen ruokapaikka voi olla parinkymmenen kilometrin päässä.
Yleistyneen lintujen talviruokinnan vuoksi tali- ja sinitiaisen ei tarvitse välttämättä liikkua ravinnon perässä. Metsätiaiset viettävät talven pienissä parvissa. Töyhtö- ja hömötiainen hääräävät yleensä talvisessa parvessa. Kuusitiainen joutuu pienenä lajina tyytymään huonompiin yöpymis- ja ruokailupaikkoihin. Kuusitiainen joutuu ruokailemaan tavallisesti puiden latvoissa ja oksien kärkiosissa. Tavallisesti juuri kuusitiaisen näkee useimmin varpushaukan kynsissä. Hömö- ja töyhtötiainen ruokailevat turvallisesti lähellä puun runkoa tai oksien puolivälissä.
Ryhmässä oleminen tuo linnuille turvaa saalistajilta. Mitä useampi lintu parvessa on sitä nopeammin ne huomaavat varpushaukan tai pöllön. Eri lajit ovat oppineet tunnistamaan toistensa varoitusäänet.
Kuusitiainen lähtee tiaisista helpoimmin myös syksyisin vaeltamaan. Joinakin vuosina on eteläisen rannikon lintutorneilla nähty kymmeniä tuhansia vaeltavia kuusitiaisia. Näiden jättiparvien on arveltu tulevan Venäjän puolelta. Osan myös meidän kuusitiaisista liittyy parviin. Kuusitiaisia parveutuu usein jo elokuussa.
Tiaisparvissa viihtyvä puukiipijä vaeltaa usein vasta lokakuussa ja suurin osa lounaaseen matkaavista linnuista tulee Venäjän puolelta. Parvissa saattaa olla tuhansia puukiipijöitä hyvän pesintäkesän jäljiltä.
Tiaiset muuttavat tavallisesti myötätuuleen. Lintujen vaellusvietti voi olla niin kova, että toisinaan ne yrittävät muuttoa myös vastatuuleen. Vastatuuleen linnut lentävät varsin matalalla ja käyttävät hyväksi saarien ja niemien antamaa tuulensuojaa. Tällöin lintujen muuttoa on myös helpompi seurata.
Massavaelluksille on useita syitä, kuten hyvä pesimätulos tai heikko ravintotilanne. Huono käpysato laukaisee usein kuusitiaisen vaelluksen. Samoin on käpytikan laita.
Yleensä linnut viettävät talven kotimaisemissaan. Talviseen tiaisparveen liittyy syksyllä usein myös muita kuin tiaislajeja. Puukiipijä, hippiäinen, punarinta, peippo ja uunilintu löytyvät toisinaan tiaisparvesta.
Vaikka punarinta ja muutama muukin laji ovat Suomessa muuttolintuja, niin esimerkiksi Espanjassa ne ovat etupäässä paikkalintuja. Talitiainen, kuusitiainen ja töyhtötiainen esiintyvät Suomesta aina Espanjaan saakka. Hömötiainen ja lapintiainen ovat pohjoisien metsien lajeja.
Lapintiainen on hyvin karaistunut lintu ja sitä eivät kovatkaan pakkaset hetkauta. Talvella lapintiainen elelee lähinnä siemenillä, joita se etsii tunturikoivikoista. Toisinaan tunturimittari tekee laajoja tuhoja koivikoissa ja myös lapintiainen joutuu lähtemään etsimään muualta ravintoa. Joskus lapintiaisia löytyy myös Etelä-Suomen tiaisten sekaparvista.
