Miia Moisio: Häpestä valoon, Otava 2021, 174 sivua
Häpeästä Valoon on ylöjärveläisen terapeutin Miia Moision kolmas kirja. Ensimmäisessä kirjassaan hän keskittyi masennukseen, toisessa suruun ja nyt kolmannessa teoksessaan häpeään, jota löytyy usein masennuksen taustalta.
Koska masennusta on Suomessa niin paljon, kirjalle lienee tilausta.
Teos sopii myös heille, joita kiinnostaa vanhempien ja lasten suhde ylipäätään. Kirjassa kerrotaan, miten häpeän tunne alkaa usein jo lapsuudessa, kun vanhemmat eivät huomioi lastaan oikealla tavalla.
Häpeää syntyy, kun lapsen tarpeet sivuutetaan tai kun häntä vähätellään, moititaan jatkuvasti ja vältellään tai jopa hylätään.
Häpeä on sitä, kun ihminen tuntee olevansa vääränlainen, arvoton ja riittämätön.
Lue myös:
Miia Moision kirjoitustyyli on selkeä ja kiinnostava. Hän antaa tekstissään esimerkkejä ja johdattelee lukijaa näkemään, millainen kasvatustyyli johtaa hyvään lopputulokseen, millainen taas häpeään.
Moisio on kärsinyt itse häpeästä, ja tekstistä huomaakin, että aihe on hänelle läpeensä tuttu. Lauseissa on paljon informaatioita ja ajatusta. Ne ovat selkeästi pitkällisen pohdinnan tulosta.
Mikään oppi- tai tiedekirja Häpeästä valoon ei tosin ole, mikä on sekä hyvä, että huono asia.
Jos Moision kirjoittama asia ei ole ennestään tuttua, tekstin kohtia voi joutua lukemaan useampaan kertaan, jotta asian sisäistäisi kunnolla. Kirja on myös hiljalleen etenevä kokonaisuus, jota ei kannata lukea harppoen.
Silti kirja etenee hyvin ja se on selkeästi ryhmitelty.
Luvuista löytyy muun muassa seuraavanlaisia aiheita: haavoitettu lapsi, naamioiden taakse piiloutuminen, riippuvuudet, masennuksen ja häpeän yhteys, tunteet, anteeksi antaminen ja itsetuntemuksen lisääminen.
Moisio antaa myös avaimia häpeän purkamiseksi ja vähentämiseksi.
Kirjassa on mukana Susanna Jussilan runoja, jotka tuovat mukavaa lisää muuhun tekstiin.
