Alkusyksyni oli työntäyteinen, ehkä jopa liiankin. Yritystoimintani kasvun lisäksi panostin kodinvaihtoon, joka on yksi elämän suurimmista stressitekijöistä.
Innostun helposti. Minun on vaikeaa olla auttamatta muita. Erityisesti silloin, kun maksava asiakas pyytää. Mutta kannattaako itsensä ylikuormittaminen? Eipä kai, mutta kyllä siitäkin mainioita tarinoita syntyy.
Aiemmassa konsultin työssäni minulle opetettiin, että ”myy vaan, mietitään sitten kuka tekee, jos kauppaa tulee”. Nyt yhden naisen yhtiössäni olen monesti miettinyt, että kukapa se tekijä saattaisi olla. Jospa vaikka peilistä kurkkaisi?
Kohtuullinen työnteko on hieno valinta. Kun jokainen keskittyy perustehtäviinsä ja ponnistelee yhdessä asetettuja selkeitä tavoitteita kohti, kenellekään ei jää aikaa hääräillä työyhteisöä vahingoittavissa ihmispeleissä.
Miksi jotkut silti valitsevat kieroilun? Eikö heillä ole tarpeeksi oikeita töitä? Vai eivätkö he pärjää tehtävissään? Joskus esimerkiksi työkaverin, asiakkaan tai esihenkilön epärehellisellä mustamaalaamisella saattaa saavuttaa itselleen pikavoiton. Oma vaillinaisuus voi hetkeksi jäädä piiloon.
Suurin osa kuitenkin hoitaa hommansa hyvin: sitoutuneesti, rehellisesti ja vastuuta kantaen. Jopa niin, että itse mahdollisuuden siihen saadessaan moni työntekijä asettaa ja saavuttaa korkeammat tavoitteet kuin mitä työnantaja olisi edellyttänyt.
Kuormituksen kokemukset vaihtelevat eri ihmisillä, vaikka tehtävät olisivat keskenään samanlaiset. Mutta kiireen taakse on miltei jokaisen helppoa vetäytyä erityisesti silloin, kun pitäisi ottaa kantaa itselle hankaliin asioihin. Jos vaikka pelottaa olla eri mieltä muiden kanssa tai jos olisi syytä muuttaa elämänsä suuntaa, muuallakin kuin töissä.
Minullekin kävi juuri äsken noin, politiikassa. Pidän Suomeen ajettua (yhteen tautiin liittyviä terveystietoja sisältävää) koronapassia tarpeettomana, haitallisena ja jopa vaarallisena työkaluna. Silti en alkusyksystä kantaani kovin aktiivisesti esiin tuonut, vaikka keinoja ja väyliä kyllä olisi ollut.
Kun työskentelin niin paljon, etten ehtinyt enkä jaksanut… Höpö höpö. Oli kiusallista olla eri linjoilla kuin julkisuudessa vallinnut yleinen mielipide. Ja on edelleenkin, lähes mistä tahansa teemasta. Ihminen pysyttelee helposti hiljaa vaikeista aiheista – vääryydetkin sallien – kun se nyt on itselle mukavinta.
Työ on tärkeää, mutta niin on moni muukin elämän osa-alue. Hetkellisten heilahtelujen jälkeen tärkeintä lienee tasapaino.
