Useimmat varmaan muistavat asioita ensimmäisestä työpaikastaan. Noihin kokemuksiin voi sisältyä tapahtumia, jotka silloin eivät naurattaneet, mutta myöhemmin kyllä.
Minulla oli teini-ikäisenä onni päästä kesätöihin Ylöjärvellä sijainneen, ajat sitten muistoihin siirtyneen Keijärven Sairaalan keittiölle. Olin tehnyt kotona ruokaa, kuten useimmat nuoret siihen aikaan ja oppikoulussa oli opetettu kotitaloutta, mutta sairaalan keittiöllä kaikki oli ymmärrettävästi aivan eri kokoluokkaa.
Olin keittiöapulainen, jonka tehtäviin kuului muun muassa valmistaa ja annostella potilasosastoille vietävät aamu- ja iltapalat noutokuntoon. Siinä tehtiin voinappeja, leikattiin leipää, viipaloitiin juustoa ja makkaraa. Joskus oli leikkeleenä myös keitetyn munan puolikas. Erään kerran tuo munien keittäminen oli minun tehtäväni. Niitä tarvittiin kerralla toistasataa. Munat aseteltiin isoon reiälliseen teräsvuokaan, jossa ne laskettiin kookkaaseen höyrykattilaan kypsymään. Tehtävä oli minulle uusi ja outo, mutta sain toki auliita neuvoja. Olinhan minä munia keittänyt, mutta yleensä vain muutaman kerrallaan.
No, pidin munia kiehuvassa vedessä määrätyn ajan, nostin reikävuoan munineen lattiaritilälle ja neuvon mukaan laskin letkulla aikani kylmää vettä munien päälle niitä jäähdyttääkseni. Munat piti vielä kuoria ja puolittaa. Voisi kuvitella, ettei ole mikään temppu kuoria sata munaa. Ei olekaan, jos niistä lähtee kuori. Mutta jos ei lähde, on tehtävä lähes mahdoton. Ja noista onnettomista munista kuoret eivät irronneet!
Kyllä siitäkin selvittiin, mutta vain siten, että sinä iltapäivänä kaikki keittiön naiset käyttivät pienetkin vapaahetkensä munankuorintaan. Taisi käydä niin, että kuoret irroteltiin lopulta lusikalla. Aika rosoisia munia vietiin sillä kertaa osastoille syötäväksi.
Olin nolona ja tunsin olevani tyhmä ja osaamaton, vaikka kukaan ei asiasta kuulteni pahaa sanaa sanonut. Taisivat naureskella, mutta vasta sitten, kun ne munat oli saatu pois käsistä. Toista kertaa ei tuo munien keittäminen osunut omalle kohdalleni. Jäi kokeilematta, olisiko sama tapahtunut uudelleen.
Minulle ei selvinnyt, olivatko munat liian tuoreita, vai teinkö niiden keittämisessä jonkin virheen, mutta kokemus jäi mieleeni. Sinänsähän asia oli aivan mitätön, yhden kerran aamumunat vain olivat melko repaleisia eikä siitä sen enempää. Useimmat olisivat varmaan unohtaneet asian heti. En minäkään siitä sen kummempaa traumaa saanut, mutta muistan tapahtuman kyllä usein munia keittäessäni.
Tuon episodin jälkeen on tapahtunut aina joskus munia keittäessäni niin, että kuoret eivät irtoa. Ja joskus sattuu niinkin, että kun keitän kaksi samasta kennosta ottamaani munaa yhtä aikaa, toisesta irtoaa kuori ja toisesta ei, vaikka käsittely on molemmilla aivan samanlainen. Onneksi munien keitto ei ole minunkaan elämässäni tärkeimpiä asioita.
ARMI SAARELA
