Rantasipi on monelle tuttu lintulaji. Rantasipin löytää monenlaisista vesistöistä eikä se karsasta mökkirantojakaanUsein rantasipi löytääkin juuri mökkirannoilta parhaat pesäpaikat.
Rantasipi on pesäpaikan suhteen varsin vaatimaton. Koiras etsii sopivia pesäkuoppia ja naaraan tehtävänä on valita useammasta vaihtoehdosta parhain. Koiras voi nokallaan hieman parannella kuoppaa, joka on usein varvikossa tai melkein avoimella hietikolla. Pesäkuoppa voi olla myös hiekkakasassa tai rantatörmässä.
Pesässä on tavallisesti neljä munaa jo ennen kuin kesäasukkaat ovat edes saapuneet mökilleen. Neljä on kahlaajille tyypillinen munien lukumäärä.
Rantasipi kuuluu Suomen alkuperäiseen lintulajistoon ja se on elävöittänyt karuja järvien rantoja jo tuhansia vuosia. Sisämaassa se on ainut kahlaaja kivisillä ja kallioisilla rannoillamme. Juuri metsäiset järvien rannat ovat sen luonnollisinta elinpiiriä. Valitettavasti viimeisimpien vuosikymmenten aikana rantasipin kanta on pienentynyt tasaisesti. Onneksi vähentyminen ei ole niin jyrkkää kuin muun muassa peltosirkulla, järripeipolla ta hömötiaisella.
Lintujen suojelussa on tehty jo pitkään kansainvälistä yhteistyötä. Myös Suomessa on nimetty vastuulajit ja näiden lajien elinoloja tulisi parantaa mahdollisuuksien mukaan. Vastuulajeja ovat ne lintulajit, joista Suomessa pesii yli 15 koko Euroopan kannasta. Rantasipi kuuluu näiden noin 40 lajin joukkoon. Monissa Euroopan maissa on säädetty lakeja lintujen suojelemiseksi. Töyhtähyyppää on ruvettu suojelemaan jo 1960- ja 1970-luvuilla lain voimalla.
Rantasipin määrissä voi olla vuosittain runsaasti vaihtelua. Rantasipi saapuu varsin aikaisin Suomeen, jo huhtikuun puolella. Mikäli takatalvi yllättää huhtikuussa, voivat tuhot olla suuria. Pahimmassa tapauksessa kylmä ja nälkä saattavat viedä jopa puolet Suomeen saapuneista rantasipeistä.
Rantasipin on todettu toisinaan tekevän uuden pesueen tuhoutuneen tilalle. Joskus siis näkee vielä heinäkuussa hautovia rantasipejä. Uusintapesueet ovat muilla kahlaajalajeilla varsin harvinaisia. Näiden uusintapesueiden poikaset pääsevät muutolle vasta myöhemmin syksyllä. Toisinaan rantasipejä näkyy vielä lokakuussakin.
Tavallisesti rantasipinaaras lähtee muutolle jo heinäkuun alussa ja jättää poikasten hoidon koiraalle. Tämä on tyypillistä myös monelle muulle kahlaajalle. Tosin poikaset eivät juuri kauan pesässä oleskele vaan lähtevät hetimiten etsimään itsenäisesti ravintoa. Jo muutaman päivän ikäiset poikaset kipittävät kovaa vauhtia, juosten välillä lämmittelemään koiraan siipien suojaan.
Linnustossa tapahtuu jatkuvasti muutoksia luonnostaan ilman ihmisen myötävaikutusta. Toivottavasti rantasipin iloista kahlaajille tyypillistä korkeaa soidintrilliä kuullaan jatkossakin. Rantasipille kelpaavat puhtaat ja kirkasvetiset vesistöt, joten ainakin vielä rantasipille riittää rantoja elinpiiriksi.
Rantasipiä näkee harvemmin muutolla, sillä se muuttaa yleensä hämärissä tai pimeässä yössä. Mikäli muuttosää äityy pahaksi, laskeutuvat linnut rantalietteille ruokailemaan ja levähtämään, jolloin niitä voi nähdä myös muuttomatkan aikana.
