Kaipaatko kotikuntaasi tuottajatoreja, lähiruokapuoteja tai lisää maatiloja ja puutarhoja, joista ostaa tuotteita satokauden mukaan? Toivotko löytäväsi omasta ruokakaupasta laajemmin paikallisia tuotteita? Entä haluatko nähdä, kuinka koko Pirkanmaalle syntyy lisää menestyviä, persoonallisia ja monipuolisia maatiloja ja kauppapuutarhoja? Kenties uusia paikallisten artesaanielintarvikkeiden jalostajia?
Jos tämä kaunis tulevaisuuskuva miellyttää, et ole yksin. Lähiruoka yhdistää suurta osaa suomalaisista. Kuntavaaliehdokkaatkin lupailivat kilvan kampanjoissaan lisätä lähiruokaa kuntiensa ruokapalveluissa. Lähiruoka näkyy ruokamarkettien markkinoinnissa yhtenä tärkeimmistä teemoista. Hieno toive lähiruoan lisääntymisestä voi toteutua, joskin joitain vastakkaisia voimia on meidän kaikkien hyvä ymmärtää.
Lähiruoan tuotannon mittakaava on pieni
Lähiruoka (asiantuntijaslangilla ”lyhyet ruokaketjut”) tarkoittaa sellaisia elintarvikkeita, joiden matka alkutuottajalta meille kuluttajille on lyhyt ja välikäsiä matkalla on mahdollisimman vähän. Lähiruokaa on kuitenkin markkinoilla kovin vähän, etenkin verrattuna sen saamaan huomioon. Pirkanmaalaisista maatiloista suuri osa ei myy ruokaa lainkaan: he tuottavat raaka-ainetta elintarviketeollisuudelle, joka jalostaa siitä tuotteita valtakunnallisille ketjuille ja myös kansainväliseen vientiin. Tämän näkee helposti katsomalla tyypillistä ostoskärrynsä sisältöä: jos leipää ei lasketa, paljonko keräilet ostoskärryysi tuotteita, jotka eivät ole peräisin jonkinlaisesta tehtaasta, tukusta tai sitten ulkomailta?
Toinen väärinkäsitys liittyy lähiruoan lisäämiseen koulujen ja päiväkotien ruokalistoilla, joka on monien poliitikkojen suosikkiaiheita. Toteutus on käytännössä kovin hankalaa, ellei mahdotonta, lähiruoan alhaisten määrien, jalostusasteen puutteellisuuden ja halpuuden vaatimuksen vuoksi. Lähiruokayritysten tärkein asiakaskunta ei löydy kunnista, vaan tavallisista kotitalouksista.
Lähiruoan menestys tarvitsee kulttuurin ja tapojen muuttumista pienin askelin. Meidän kaikkien on kysyttävä itseltämme, olemmeko oikeasti kiinnostuneita aiheesta. Käytännössä kannattaa tutustua oman alueensa lähiruoan tuottajiin ja kokeilla heidän tuotteitaan. Onneksi ruokakaupat tuovat nykyään hienosti esille pientuottajien ja lähituotteiden valikoimaa kaupoissaan.
Lähiruoka ja hypermarkettien 30 000 tuotetta
2020-luvun ruokakauppa on helppouden ja elämysten keidas ainakin sellaisille, joiden ei tarvitse tuntuvasti tinkiä ruokabudjetistaan. Ruoasta on tullut hyödyke muiden joukossa: se on halvempaa kuin koskaan suhteessa kaikkeen muuhun. Valikoima on maailmanlaajuinen ja hengästyttävän laaja. Lähiruoka ja pienet artesaanijalostajat jäävät tässä leikissä sivurooliin, vaikka vähittäiskauppa kuinka panostaisi paikallisten tuotteiden esillepanoon ja korostaisi lähiruokaa.
Uskallan väittää, että ruokamarkettien ja meidän kuluttajien rutiinit saattavat monin tavoin jopa vaikeuttaa lähituotannon lisääntymistä. Miksi näin? Ensinnäkin pienen paikallisten yrityksen tuotanto ei voi saavuttaa samanlaista tehokkuutta kuin isot jalostajat, joilla on valtava mittakaava. Yksittäinen maatila tai artesaanijalostaja pystyy harvoin palkkaamaan brändikonsulttia tai pakkaussuunnittelijaa luomaan meille kuluttajille elämyksiä. Pieni yritys ei myöskään aina kykene toimittamaan kaupan toivomia määriä tasaisesti ympäri vuoden, eikä tuomaan jatkuvasti uusia tuotteita markkinoille.
Meidän asiakkaiden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että lähiruokatuotteita on saatavilla vähän, eivätkä ne aina ole kovin houkuttelevaksi tuotteistettuja. Lisäksi niiden hankkimiseksi pitää monesti nähdä enemmän vaivaa, kuten odottaa toimituspäivää, tai mennä torille, tiettyyn ruokakauppaan tai REKO-renkaaseen. Hintalapussa näkyy usein hieman isompia numeroita.
Minkälaista on lähiruoan tuottaminen?
Ruoan alkutuotanto on ankara toimiala. Tuntuva osa maatilayrittäjistä työskentelee sivutoimisesti, harrastuspohjalta tai kannattamattomasti. Kovaa työtä tehdään asenteen ja tahdon voimalla. Tahto pitää suvun maatilaa elävänä ja ylläpitää kansallista ruokaturvaa ei vaan ole kestävän yritystoiminnan lähtökohta. Lähiruoka voi olla uusi mahdollisuus. Se voi monelle maatilalle olla polku kannattavaan liiketoimintaan. Miksi Pirkanmaa ei sitten ole täynnä lähiruokaa myyviä maatiloja ja pieniä jalostajia?
Siirtymä lähiruokaan vaatii yrittäjältä rohkeutta ja strategisia päätöksiä. Raaka-aineen tuottaminen suurostajille on yksinkertaisempaa ja voi vaikuttaa turvallisemmalta. Lähiruoka saattaa vaatia tuotannon monipuolistamista. Elintarvikkeet täytyy jalostaa itse tai rakentaa yhteistyöverkostoja jalosteiden tuottamiseksi. Riippumatta siitä, myydäänkö suoraan kuluttajille tai päätyvätkö tuotteet kaupan hyllylle, niille pitää löytää uusi asiakaskunta. Oheen saatetaan tarvita lisäpalveluita kuten maatilamatkailua.
Useimmat lähiruoan tuottajat ovat yhä melko pieniä ja omaleimaisia. Yhdistävä tekijä lähiruoka-alalla menestymiselle on asiakas eli käytännössä sinä, tämän artikkelin lukija. Lähiruoan tuottajien ja asiakkaiden on löydettävä toisensa, jotta toive monipuolisesta ja elinvoimaisesta paikallisesta ruoantuotannosta voi muuttua todellisuudeksi.
Pirkanmaalta löytyy jo joukko kannustavia esimerkkejä. On maatiloja ja pieniä jalostajia, jotka menestyvät tuottamalla lähiruokaa. Tällaisiin maatiloihin ja yrityksiin pääsette tutustumaan valtakunnallisen Lähiruokapäivän yhteydessä lauantaina 11.9.2021. Ruokamarketit ottavat mielellään vastaan toiveita asiakkailtaan, joten muistakaa pyytää tuotetta hyllyyn, kun kuulette kiinnostavasta tuottajasta. REKO-renkaista ostaminen on yksi tapa tutustua lähiruokayrityksiin.
Löydät lisää tietoa pirkanmaalaisista lähituottajista verkkosivuilta www.parastapirkanmaalta.fi ja seuraamalla Parasta Pirkanmaalta -hanketta sosiaalisessa mediassa.
ANTTI LUOMALA
Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Ahlmanin lähiruokahankkeissa ja koordinoi Pirkanmaan Ruokafoorumia. Omassa puutarhassaan kirjoittaja kokeilee uusia tuotantomenetelmiä ja tutkii, kuinka pienellä mittakaavalla on mahdollista tuottaa kannattavasti.
