Nautaeläimen ruumiinlämpö on normaalisti noin 39 celsiusastetta, lampaan samoilla lukemilla ja hevosen noin astetta vähemmän. En tiedä, vaikuttaako korkeampi kehon lämpö helteen sietoon jotenkin, mutta en usko eläinten helteestä nauttivankaan. Tuntuu aika haljulta, kun näkee eläimiä laitumella kolmenkymmenen asteen lämpötilassa ilman mahdollisuutta mennä varjoon. Hevosilla on vielä joskus loimi selässä, lienevät ehkä jotain aurinkoallergikkoja, mutta silti huh. Pärjännevät kuitenkin, kun vaan vettä riittää.
Olin eräässä yleisötapahtumassa jonkin aikaa sitten. Kyseessä oli ulkoilmatapahtuma, jossa väki kierteli vapaasti näyttelykohteita katsellen ja myyntikojulta toiselle siirtyen. Useimmat varmaan viipyivät tapahtumassa usean tunnin ajan. Aurinko paistoi ja kuuma oli. Oli eräs niitä tämän kesän todella helteisiä päiviä.
Moni oli ottanut mukaansa koiran, joku jopa useamman. Alueella saattoi olla juottopisteitä, mutta ei osunut minun silmiini. Huomasin useiden koirien pyrkivän katveeseen taluttajan sitä huomaamatta. Kaikki koirat läähättivät. Haluan uskoa, että koirille oli kuitenkin varattu juomavettä.
Itselläni ei ole koiraa, vaikka niistä ja yleensä eläimistä pidänkin. Koiran kanssa pitäisi ehtiä olla ja viettää aikaa. Esimerkiksi tuonne kertomaani tapahtumaan en olisi ottanut minkäänlaista karvakorvaa mukaan. Kun lämpötila lähentelee kolmeakymmentä ja aurinko räkittää, ihmisen parhaan ystävän paikka on ihan jossakin muualla kuin tungoksessa paahtavalla asfaltilla.
Koira pystyy viilentämään itseään vain suun kautta nestettä haihduttamalla ja vähän käpälistä hikoilemalla. Olen vakuuttunut, että kaikki tuohon tapahtumaan viedyt koirat kärsivät turkeissaan kuumuudesta enemmän tai vähemmän.
Eräs tuttu koiranomistaja kertoi, että hänen koiransa, joka yleensä tekee helposti parin tunnin lenkkejä, suostui tämän kesän helleaikana vain nopeisiin aamu- ja iltalenkkeihin. Sillä oli kiire kotiin. Muun ajan se makasi oloaan valittamatta sisällä. Auringon puolelta kaihtimet ja ikkunat olivat kiinni ja muualta auki, että syntyi veto. Koira vaihteli päivänmittaan makuupaikkaa, mutta vaikutti ihan tyytyväiseltä.
Olin kerran kävelyllä vanhan sekarotuisen noutajaterrierin kanssa. Helleraja oli ylitetty silloinkin ja me kuljeskelimme metsäteitä hiljakseen. Tulimme purolle, joka virtasi vuolaasti. Koirakaverini meni yhtään empimättä puroon ja istahti pohjaan kuono ylävirtaan. Vesi ulottui istuvaa koiraa kaulaan. Vesi oli kylmää, mutta koira istui paikallaan hyvän tovin. Viimein se kapusi purosta, ravisti enimmät vedet turkistaan ja matka jatkui. Ehkä minäkin olin vienyt iäkkään eläimen liian lämpimällä ulos.
ARMI SAARELA
