Vierailu Ylöjärven Maalausliikkeen työkohteessa Tampereen Raholassa osoittaa, että perinteinen käsitys maalarin ammatin miesvaltaisuudesta joutaa romukoppaan.
Kerrostalokaksion saneerauspuuhissa ahkeroivat Kolun kaksoissisarukset Ida ja Anna yhdessä kokeneen kollegansa Mauri Lehikoisen kanssa.
Toukokuussa 60 vuotta täyttäneen yrityksen omistaja Jarne Salomaa seuraa luottavaisena kolmikon työtä ja sanoo, ettei tällainen sukupuolijakauma ole maalausalalla mitenkään erikoista:
– Naisia on ammattimaalareista nykyään melkeinpä suurin osa.
Ida Kolu arvelee median olevan ainakin osasyyllinen siihen.
– Television sisustusohjelmat ja muut jutut ovat herättäneet naisten tietoisuuden ja mielenkiinnon opetella paitsi maalausta, myös muita saneeraustaitoja, Ida miettii.
– Me naiset saatamme myös olla jonkin verran tarkempia, hän jatkaa.
Ida Kolu on työskennellyt alalla 10 ja puoli vuotta ja Anna Kolu puolisentoista vuotta vähemmän. He päätyivät alalle ammattikoulutuksen kautta, mikä on edelleen yleisin tie.
– Työhän se kuitenkin parhaiten opettaa tässäkin ammatissa, Salomaa huomauttaa.
– Parasta näissä hommissa on itsenäisyys ja luottamus siihen, että hommat hoituvat, vaikkei pomo koko aikaa olekaan seuraamassa, Anna Kolu sanoo.
– Kukin saa tehdä työt omaan tahtiinsa ja tavallaan, kunhan jälki on kunnollista, ja tällä porukalla se on varmasti, Salomaa vahvistaa.
Maali lähes syrjäytti tapetit
Haastattelupaikka on tyypillinen Ylöjärven Maalausliikkeen työkohde: Tampereen vuokratalosäätiön asunto, jossa tarvitaan maalauksen lisäksi hieman muutakin perusparannusta.
– Maalarimme osaavat monenlaista, muun muassa tapetointia, listojen laittamista, laatoittamista, keittiökalusteiden uusimista ja pistorasioiden siirtelyä, Jarne Salomaa kertoo.
– Tapetointi on kylläkin jäänyt viime vuosina vähemmälle. Maalatut seinät on niin paljon helpommat pitää puhtaana, Mauri Lehikoinen huomauttaa.
Paikalla piipahtaa myös kirvesmies Dimitri Tanskanen harjoittelija Angela Blomeruksen kanssa. Kaikkea eivät maalarit pysty tekemään, ja vaativimpia nikkarointeja riittää erikoisammattilaisillekin.
– Meillä on työkohteissamme aina nopea tempo, eikä korona ole juuri kiirettä lisännyt. Ammattitaitoista työvoimaa ei paljoa vapaana löydy nykyään, Salomaa luonnehtii.
Osassa asunnoista huomaa sisustusmuodin muutokset vuosikymmenienkin ajalta. Kun seiniä rapsuttelee, esiin tulee 1970-luvun suosikkivärejä: keltaista, myrkynvihreää ja maksanruskeaa.
– Niitä värejä löytyy myös vessojen ja kylpyhuoneiden muovikatteista. Enää ei tarvitse niitä laittaa, sillä laatat ovat korvanneet ne, Lehikoinen naurahtaa.
Myös sisustustöissä käytettävät materiaalit ja aineet ovat muuttuneet – onneksi.
– Maalarien kädet olivat ennen tärpätin käytöstä aina rikki, ja melkein kaikki kirvesmiehet saivat syövän levyjen käsittelystä, Lehikoinen vertaa.
Pankkipuku vaihtui haalareiksi
Ylöjärven Maalausliikkeen perusti vuonna 1961 Jarne Salomaan isä Voitto, ja firman nimi olikin ensimmäiset 23 vuotta Ylöjärven Maalausliike V. Salomaa.
– Kun tulin mukaan kokopäivätoimisesti vuonna 1984, muutimme yhtiömuodon kommandiittiyhtiöksi, pankissa sitä ennen työskennellyt Jarne Salomaa kertoo.
– Opettelin näitä hommia nuoresta saakka isän kanssa. Pankissa piti olla puku päällä, mutta täällä sain touhuta haalareissa.
Töitä riitti 1980-luvulla, olihan se koko suomalaiselle yhteiskunnalle hurjan kasvuvauhdin aikaa. Äkkipysäys seuraavan vuosikymmenen alussa oli sitäkin rajumpi, kun maa syöksyi syvään lamaan.
– Rakentaminen pysähtyi, ja firmat kaatuivat ympäriltämme. Meidänkin piti irtisanoa koko henkilökuntamme, mutta onneksi tunsin pankkialan, emmekä erehtyneet ottamaan valuuttalainaa, jonka korot olisivat nousseet mahdottomiksi.
Laman heijastusvaikutukset kestivät pitkään, mutta Salomaat selvisivät siitä kulut minimoimalla ja tekemällä valikoimatta saatavilla olleita töitä. Vähitellen rakentaminen elpyi, ja Salomaatkin saivat hyviä sopimuksia.
Voitto Salomaa teki töitä vielä vuonna 2008, lähes 77-vuotiaana koittaneeseen kuolemaansa saakka. Nyt 68-vuotiaalla Jarnella on johdettavanaan kahdeksan vakituisen työntekijän yritys, joka teettää jonkin verran töitä myös ulkopuolisilla alihankintana.
Kolmaskin sukupolvi vaikuttaa jo firmassa, sillä Jarnen poika Jori-Antti Salomaa toimii oman työnsä ohessa isänsä sanoin ”tietokone-eksperttinä ja henkisenä tukena”.
– Voitto-vaari opetti Jori-Antin jo pienenä tekemään ahkerasti töitä. Poika oli jo 14-vuotiaana kesätyöntekijänä firmassamme ja hallitsee nyt myös remonttitaidot.
– Tämän alan hommat eivät lopu koskaan, mutta ei sitä tarkkaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä tästä tulee osakeyhtiö, jos löydän sopivan kumppanin, Jarne suunnittelee.
