Ukkosesta on tullut harvinainen vieras, mutta ilmastonmuutos voi lisätä rajuilmoja

Pirkanmaalla on salamoinut viime kesinä kovin harvakseen, mutta tulevaa ei voi ennustaa.

”Musta tuntuu” -menetelmän perusteella oikein kovat ukonilmat ovat kiertäneet jo monena kesänä peräkkäin Pirkanmaan. Tilastot vahvistat käsityksen todeksi.
Ilmatieteen laitoksen tilastopalvelun mukaan etenkin viime kesänä ukkosti erikoisen vähän. Kun 15 viime vuoden keskiarvo Pirkanmaalla on noin 5 300 maasalamaa, vuonna 2020 niitä jysähti vain 1 100. Trendi on ollut laskeva: 3 800 salamaa 2018 ja 3 500 vuonna 2019.

– Salamoiden kokonaismäärä ei kerro vuoden ukkospäivien määrää, sillä yksittäiset voimakkaat myrskyt voivat lisätä salamoiden määrää huomattavasti, ukkostutkija Antti Mäkelä Ilmatieteen laitokselta muistuttaa.

– Suomen vuodessa on keskimäärin sata sellaista päivää, että jossakin päin maata ukkostaa. Jollakin alueella ukkospäiviä voi olla monta mutta salamointi vaisua.

Tampereella ja Ylöjärven itäosissa voidaan usein seurata, miten ukkospilvet liikkuvat läntisellä taivaalla, mutta eivät tule niin sanotusti päälle.

– Noin kymmenen viime kesän aikana kovimmat ukonilmamme ovat syntyneet rajojemme ulkopuolella etelässä, tulleet läntisimmän Suomen päälle ja kaartaneet Pohjanmaan jälkeen koilliseen, Mäkelä kuvailee.

Hän myöntää, että Pirkanmaa erottuu muuta läntistä Suomea vaaleampana läiskänä myös parinkymmenen vuoden tarkastelussa. Olisikohan esimerkiksi Pyhäjärvellä ja Näsijärvellä vaikutusta asiaan?

– Sitä ei voida varmaksi sanoa, mutta lähialueista Laatokka erottuu vielä selvemmin. Saimaakin hieman, mutta se ei ole niin yhtenäinen vesialue.

– Saan aika usein vastata juuri Tamperetta koskeviin kysymyksiin. Yksi syy ukkosen reitinvalintaan voi olla, että maan pinnan tuntumassa ilma lämpenee nopeammin kuin veden päällä, Mäkelä puntaroi

Ukkosen syntyyn tarvitaan kosteutta

Miten vuoden 2018 alhainen salamaluku on mahdollinen, muistetaanhan se kesä kuitenkin viikkokausia 30 asteen tuntumaan kiivenneistä lämpötiloista?

Siten, että ilma paikallaan jököttäneessä sulkukorkeapaineessa oli enimmäkseen verraten kuivaa. Laajoja myrskyrintamia ei syntynyt, vaan ukkoset olivat paikallisia iltapäiväkuuroja.

Lämmin oli viime suvikin, ja silloin tilanne oli hyvin samanlainen. Siihen väliin osuu erittäin kolea vuoden 2019 kesä, jonka matala salamamäärä on helppo ymmärtää.

– Korkea lämpötila ei suoraan synnytä ukkosta, vaan siihen tarvitaan epävakaa säätyyppi, jossa maanpinnan lähellä on mahdollisimman lämmintä ja noin kilometrin korkeudessa mahdollisimman kylmää ilmaa, Mäkelä tiivistää.

Tämän vuosisadan toistaiseksi kovimmat ukkoset on koettu vuosina 2010 ja 2011, jolloin niin salamat kuin ukkosiin liittyneet voimakkaat tuulet tekivät tuhojaan laajalti. Pirkanmaa selvisi esimerkiksi Etelä-Savoon verrattuna vähällä, mutta täälläkin vahinkoja tuli.

Etenkin vuoden 2010 heinäkuun loppu ja elokuun alku olivat poikkeuksellisen lämpimiä ja kosteita eli voimakkaiden ukkosten syntymiselle otollisia. Mitenkään valtavia salamamääriä ei silloinkaan silti mitattu.

– Niin kovasti kuin mediakin ihannoi helteitä, ne laukeavat lähes poikkeuksetta ukkosiin viileämmän ilmamassan kohdattua lämpimän, Antti Mäkelä luonnehtii.

Vuonna 2010 mitattiin ensin jopa yli 35 asteen lämpötiloja ja niitä seurasivat ensimmäiset myrskyt. Ilma viileni muutamilla asteilla, mutta vasta seuraava ukkosrintama pudotti lämpötilaa merkittävästi.

– Hiemankin viileämpi virtaus riitti, kun kuumuus ja kosteus olivat rutistaneet voimansa loppuun.

Ilmastonmuutos voi lisätä rajuilmoja

Koko Suomessa vuoden 2010 maasalamamäärä oli 170 000, kun pitkäaikaisten tilastojen keskiarvo on 130 000. Tämän tilaston huippuvuosi oli 2003, jolloin Suomea moukaroi yhteensä 237 000 salamaa.

Lähelle päästiin todella kylmästä kesäkuusta huolimatta vuonna 2014, jolloin salamoi 201 000 kertaa. Vuoden 2015 kesällä sää pysyi hyvin viileänä ja epävakaisena pitkälle heinäkuun puolivälin yli. Kun helteet sitten vihdoin tulivat, kuiva korkeapaine piti ukkoset loitolla.

Vuoden 2016 kesä oli elokuuta lukuun ottamatta lämmin. Kesäkuun salamamääriä nosti yksi kova myrskyrintama. Heinäkuussa ukkosti joka ikinen päivä jossakin päin maata.

Ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden ryhmäpäällikkönä työskentelevä Mäkelä painottaa, että ukkoskesää on ihan turha ruveta ennustamaan touko- tai kesäkuussa.

– Nykyään pitkän aikavälin ennusteista voidaan päätellä, kuinka todennäköisesti ukkosen vaatimia lämpöoloja tulee, mutta muutaman päivän päähänkin on jo hyvin vaikeaa tehdä tarkkaa ennustetta.

Sen sijaan ilmastonmuutoksella on vaikutuksensa asiaan.

– Jos ilmakehä lämpenee odotetusti, entistä rajumpien ukonilmojen todennäköisyys Suomessa kasvaa.

Salamamäärät eivät kuitenkaan välttämättä juuri tästä kasva. Tarkempi ennustaminen on 50 vuoden päästä samanlaista arpapeliä kuin nytkin, Mäkelä sanoo.

– Paikallisia, iltapäivään ja alkuiltaan painottuvia ukkosia voi syntyä edelleen mihin tahansa. Vielä ei ole löydetty selvää syytä, miksi niin tapahtuu jossakin paikassa useammin kuin jossakin toisessa.