Kokenut opettaja on purjehduskärpäsen puraiseman maakravun paras kaveri
–Purjehtimaan oppii parhaiten, kun saa jonkun kokeneen purjehtijan kädestä pitäen opettamaan.
Näin kiteyttää ylöjärveläinen Sami Kaiku menetelmän, jolla paatunut maakrapukin oppii monen mielestä vesillä liikkumisen jaloimman muodon.
Sami oli itse onnekas seitsemän vuotta sitten ostettuaan yhdeksänmetrisen Mööri-veneen. Hän oli päässyt veneilyn makuun Näsijärvellä 24-jalkaisen amerikkalaisen moottoriveneen kanssa ja päässyt kaverinsa purjeveneen kyytiin Porin edustan merivesillä.
– Viehätyin purjehtimisen ekologisuudesta verrattuna V8-moottoriseen veneeseeni, joka söi bensaa 35 litraa tunnissa. Kun veneeni joutui sitten ilkivallan kohteeksi, ja vakuutusyhtiö lunasti sen, kaverini sanoi: ”Kyllä Näsijärvelle purjevenekin sopii. Osta sellainen”.
Sami ryhtyi tuumasta toimeen ja rupesi vaimonsa Annan kanssa etsimään kiinnostavaa paattia. Mööri oli neljäs heidän katsomansa vene, ja kaupat syntyivät nopeasti.
– Tämä oli kunnoltaan selvästi paras. Jotkut sanovat, että venettä pitää ehdottomasti kokeilla vesillä, mutta kyllä pohjan kuntokin on tärkeää nähdä.
Veneen ostamisessa on siis paljon samoja piirteitä kuin autokaupan hieromisessa, mutta veneet säilyttävät selvästi paremmin arvonsa kuin autot.
– Käytetyn veneen saa alta kymppitonnillakin. Veneen laittoon saa tietenkin uppoamaan rahaa paljonkin, mutta meillä käyttökustannukset jäävät noin tonniin vuodessa, Sami laskeskelee.
Nyt Sami ja Anna aikovat myydä vuonna 1979 valmistetun Möörin ja satsata kesämökkiin.
– Paljon on koko perheellä veneilty, mutta kolmesta lapsestamme nuorimmaisen saa enää kerran kesässä venereissulle, Anna sanoo.
Merkit haltuun ja liivit aina päälle
Ennen kuin maakrapu rupeaa opettelemaan purjehtimista käytännössä, kannattaa opiskella teoriaa mieluiten laivurikursseilla, joista voi myöhemmin jatkaa erikoiskursseihin.
– Jollei yhtään tunne merimerkkejä ja muita vesiliikenteen sääntöjä, purjehtiminenkin on suorastaan vaarallista. Jos ohittaa merkin väärältä puolen, ajaa karille, Sami Kaiku muistuttaa.
Pirkanmaalla saaristo- ja rannikkolaivurikursseja järjestää Tampereen Navigaatioseura. Niille osallistuminen ei edellytä veneen omistamista.
–Hyvä uimataito ja oikean kokoiset veneilyliivit kaikille veneeseen nouseville ovat myös tärkeitä turvallisuustekijöitä, Anna Kaiku tähdentää.
Ennen venekaupoille lähtemistä on myös mietittävä, missä aikoo paattiaan säilyttää, sillä se vie tilaa yllättävän paljon. Kaikujen Mööri on talvehtinut Ylöjärven Veneilijöiden kotisatamassa Pimeesalmen telakalla.
Mööri kulkee myös moottorilla, jota voidaan tarvita esimerkiksi täysin tyveneen jouduttaessa. Haastatteluhetkellä toukokuun alussa moottorin potkuri odotti korjaustaan, joten veneen vesillelaskukin viivästyi hieman.
– Purjeiden korjausompelemista riittää aina. Jo ostovaiheessa niiden kunto on tietysti tarkistettava; siitä näkee hyvin, miten venettä on
huollettu, Kaiut sanovat.
Purjeveneillä ei ole katsastuspakkoa, mutta Ylöjärven Veneilijöiden jäsenten veneet katsastetaan vuosittain. Purjehtijan kuntoon pätevät samat säännöt kuin muuhunkin vesiliikenteeseen: promilleraja on 1,0, paitsi ammattiliikenteessä 0,5, mutta alemmistakin lukemista voidaan rangaista, mikäli veneen ohjauskyky on selvästi heikentynyt.
– Purjehtijoita pysäytetään hyvin harvoin, koska paattiin järvellä nousemisen ajaksi purjeet pitää laskea. Minut on puhallutettu kerran, silloinkin moottorilla ajettaessa, Sami kertoo.
Tiukat aikataulut eivät sovi purjehdukseen
Purjehduksen aloittajan ostoslistaan kuuluvat huononkin sään kestävät vaatteet. Kipparin paikka on kannella, jossa tuulee lähes aina ja joskus pärskyykin.
Varsinaista pukeutumiskoodia vesillä ei kuitenkaan tunneta. Anna Kaiku muistelee taannoin arvostelleensa kymmenvuotiaan tyttärensä kukkamekkoa epäkäytännölliseksi.
– Tytär tuhahti: ”Älä väheksy veneilyasuani”. Muroleen kanavalla hänen olemuksensa herätti sitten suurta ihastusta.
Varsinkin jos veneessä yövytään, tehokkaan lämmittimen hankkiminen sisätiloihin on ehdottoman tärkeää.
– Kaikki eivät tykkää nukkua veneessä, mutta minua ei nukuta missään niin hyvin. Kun Sami kipparoi Mööriä, lueskelen tai nukun paljon, Anna kertoo.
Kaikki eivät valitettavasti osaa ottaa näin rennosti. Purjehtijoiden keski-ikä nousee koko ajan, ja nuoremmalla polvella on omat tapansa.
– Monella nuorella on nykyään tapana lähteä retkiveneellä aamulla jonnekin ja tulla jo illalla pois. Matkaveneilyn suosio on vähentynyt selvästi, Sami Kaiku harmittelee.
Purjehtiminen ei ole hätäisen hommaa. Tiukat aikataulut on jätettävä rannalle, tai paattiin ei kannata nousta lainkaan.
– Jos olemme luvanneet mennä johonkin, on vain pakko sanoa, että tuulista riippuu, koska saavumme. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että heti, kun vene irtoaa rannasta, purjehtija on jo perillä, Anna pohtii.
Luonto on parhaimmillaan lempeä, mutta myös armoton elementti, jota pitää kunnioittaa ja sopeutua sen vaatimuksiin.
–Rantautuminen on vaikeinta, ja sitä, samoin kuin peruuttamista, kannattaa harjoitella paljon. Mööri vaatii alleen vähintään puolitoista metriä vettä, ja ajan sillä rantaan todella – siis todella – hiljaa, Sami kuvailee.
Luontoa on myös hyvä osata lukea ja säätiedotuksia seurata. Vaikka nykyään internetistä löytää ajantasaista tietoa sateiden ja myrskyjen liikkeistä, kaikkea sieltäkään ei löydy. Ukonilmat saattavat syntyä järvellä todella nopeasti ja arvaamatta.
