Istun 50-luvun hämärän keittiön penkillä hajareisin. Polveni tutisevat – jännityksestä. Edessäni auki kirja – Musta pilvi. Fred Hoylen scifin klassikko.
Informaation kasvupellossa kukoistaa monenlaista yrttiä. Mielikuvituksen villiä lentoa, tulevaisuuden kuvitelmaa. Kertomuksia, tarinoita, muisteloita, tapahtumia, uutisia. Tiedon nousuvesi, hyöky, tsunami, tulva. Lue, nouse tiedon kukkulalle, näet paremmin.
Ovatko scifi ja tulevaisuuden tutkielmat viemässä tietoa eteenpäin? Näyttävät pärjäävän hyvin pitkässä juoksussa. Kuinka monet filosofit ja tutkijat ovat aikoinaan kuvitelleet maailman kehittyvän. Ja onhan se kehittynyt, jopa loistokkaasti, kaikki nuo koneet ja elintaso. Osa unelmista toteutunut – moni asia paremmin. Osa ei – sodat, konfliktit, terrori, vallanhimo, ahneus, hengissä vielä.
Nuorena luetut monet filosofia- ja scifi-kirjat pistivät mielikuvituksen laukalle. Tämän hetken musta pilvi on ennustamaton tulevaisuus. Tieto lisääntyy – sumea tiedon kohina, informaation koski. Vaikka kuinka yritämme – emme osaa ennustaa – pimeää tietoa. Covid tuli – ja senhän me selätämme? Vuosi meni, toinenkin, entä uudet muunnokset? Entä seuraava aalto – tuntematon, liian korkea?
Hei, ei vaivuta epätoivoon. Kyllä vaikeuksista on selvitty, tosin veronsa se vaatii. Tutkimusta, yhteistyötä, mielen rutiinien muuttamista. Jatkuvaa muutosta, seuraa sitä. Käytä Occamin partaveistä, totesi joku, leikkaa turha kohina pois. Kuuntele mieluummin hiljaista metsän kohinaa ja unelmoi. Aistit auki, mieli virkeänä, rauhallisena.
Me, meidän mielemme, se näkee, kokee, voimme muuttaa sitä. Käännä kelkkasi, kuvittele toisin – paremmin. Ajattele laajemmin.
Voisi vielä kuvitella istuvansa penkillä – hajareisin. Nyt polvet tutisevat muusta syystä – innosta uusiin tulevaisuuden mahdollisuuksiin! Toisin sanoen, voisihan tulevaisuuden paremminkin hoitaa?
REINO REHN
