Yksi Suomen kesän kauneimmista kasveista on eittämättä violetin sävyinen keto-orvokki. Keto-orvokki aloittaa kasvukauden jo loppukeväällä. Se käyttää lumien sulamisvesiä hyväksi niin kuin moni muukin aikainen kukkija. Kasvukausi alkaa heti lumien sulettua ja ensimmäisien pälvien ilmestyttyä.
Parhailla kasvupaikoilla saattaa olla satojen keto-orvokkien matto ja siemenet itävät juuri kosteilla kasvupaikoilla parhaiten. Keto-orvokin kukintakausi on pitkä. Kukinta alkaa loppukeväästä ja orvokki kukkii aina loppusyksyyn saakka. Keto-orvokki on ollut eteläisessä Suomessa varsin yleinen kasvi. Se viihtyy myös kuivassa maastossa, usein kallioniityillä.
Viime vuosikymmeninä keto-orvokki on vähentynyt voimakkaasti ja jopa kadonnut monilta perinteisiltä kasvupaikoilta. Suurin syy vähentymiseen on ollut muutokset maataloudessa. Monet niityt ja kedot ovat kasvaneet umpeen ja metsittyneet karjanlaidunnuksen vähentyessä voimakkaasti. Pohjois-Suomessa missä avoimia niittyjä ja ketoja on vähemmän, keto-orvokki joutuu tyytymään vähempiarvoisiin kasvupaikkoihin, kuten teiden pientareille ja pellonreunoihin. Pohjoisesta keto-orvokki löytää vähemmän kasvupaikkoja ja esiintyminen onkin varsin paikoittaista.
Keto-orvokki on ollut aikaisemmin hyötykasvi, jota on käytetty monin tavoin. Orvokeilla ei juuri ole nykyisin käyttöä. Kukat koristavat kukkapenkkejä ja toisinaan niitä käytetään salaateissa tai kakkujen koristeina.
Keto-orvokki on myrkytön kasvi. Menneinä aikoina keto-orvokkia on käytetty rohdoskasvina niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Keto-orvokkia on saanut kaupparohtona muun muassa uutteen muodossa. Sitä on saanut myös yskänlääkkeenä ja kihtiteenä. Kasvi sisältää muun muassa salisyylihappoja, jotka lievittävät kihtikipuja. Lisäksi keto-orvokki on toiminut esimerkiksi oksetuslääkkeenä ja ummetuksen lievittäjänä. Desifioivana kasvina sillä on lievitetty erilaisia ihosairauksia, kuten vaihdevuosien yöhikoilua, ripulia, ihottumaa, kutinaa ja maitorupia. Nykyisin on kehitetty parempia lääkkeitä ja kansanlääkintä on hiljalleen painumassa unholaan.
Keto-orvokki on tavallisesti vain yksivuotinen. Toisinaan se saattaa kasvaa samalla paikalla myös toisena vuotena. On olemassa keto-orvokin alalaji, joka kasvaa hiekkadyyneillä ja tämä keto-orvokki on monivuotinen.
Nykyisin orvokkeja voi ostaa kaupoista kymmeniä eri värimuunnoksia. Keto-orvokki on yksi näiden kauppaorvokkien kantalajeista muutaman muun ulkolaisen orvokkilajin lisäksi. Useimmiten keto-orvokki on enempi tai vähempi violetin sävyinen. Tavallisesti neljä ylintä terälehteä ovat violetteja ja alin viides teriö on joko valkoinen tai kellertävä. Usein kaksi ylintä teriötä ovat tumman violetteja ja kaksi alempaa vaaleamman violetteja. Keto-orvokin tieteellinen latinakielinen nimi onkin tricolor, eli kolmivärinen.
Keto-orvokin tärkeimmät pölyttäjät ovat hyönteisiä, kuten mehiläisiä. Yksivuotisen keto-orvokin tärkeimpiä levittäjiä ovat myös muurahaiset. Keto-orvokin siemenet sisältäävät runsaasti öljypitoisia lisukkeita, joita muurahaiset käyttävät ravintonaan. Muurahaiset kuljettavat keto-orvokin siemeniä pesiinsä ja näin levittävät kasvia uusille kasvupaikoille. Siemenien hamstraamiseen eivät osallistu tavalliset kekomuurahaiset vaan maan alla asustavat lajit, kuten mauriaiset. Keto-orvokin siemenet sisältävät myös sokeria, joten muurahaiset ovat sille varsin persoja.
on keskittynyt etupäässä maanpinnan yläpuolella kasvaviin osiin. Monilla
kasveilla on käytetty hyödyksi lähinnä juuria.
