Ehkä otin, ehkä en – Kaikki, mitä tästä taudista on sanottavaa, on ihan varmasti jo sanottu

Veera Ahlgrén, Ihaamaa, Veera Nieminen, kuva: Iiria Lehtinen
Kolumnin kirjoittaja on Ylöjärven Karhella hevostallia pyörittävä kirjailija.

Mitähän täällä taas tapahtuu? Samaan aikaan, kun ihmiset ovat hysteerisen tarkkoja tietosuojastaan erityisesti terveystietojen suhteen, he jakavat sosiaalisessa mediassa kuvia rokotuspasseistaan tai vaihtoehtoisesti kuvan siitä, kun seisovat rokotusjonossa (ja edellä jonottava näkyy kuvassa). ”Nyt on ensimmäinen piikki saatu!”

Sitten somekeskusteluun saapuu se serkku, joka ei aio ottaa rokotetta. ”Toivottavasti et joudu katumaan. Itse en todellakaan anna pistää itseeni kokeellista rokotetta.”

Tämä kommentti imee juttuun mukaan aloittajan naapurin, jonka Saksassa asuva kolmikymppinen tytär on sairastanut niin sanotun pitkän koronan, joka ei ole leikin asia. Neljä kuukautta, eikä vieläkään happi kulje kunnolla.

Tämä jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu. Kaikki seisovat saman janan vastakkaisissa päissä, koska tässä asiassa kukaan ei hengaile puolenvälin paikkeilla. Tai jos hengailee, hän on hiljaa.

Kaikki nämä keskustelut kumpuavat pelosta. Joku pelkää virusta, toinen rokotetta. Yksi pelkää rokottamattomia ja toinen rokotettuja. Pelossa tapahtuva kommunikaatio ei ole koskaan rakentavaa. Koskaan. Pelokas ihminen puolustautuu. Hyökkäys on paras puolustus.

Kaikki, mitä tästä taudista on sanottavaa, on ihan varmasti jo sanottu. Keskustelut alkuperästä, rajoitustoimien ajoituksesta, testien luotettavuudesta, rajojen sulkemisesta, Alkon aukiolosta, varianteista, rokotteiden turvallisuudesta ja foliohatuista on käyty sosiaalisessa mediassa ainakin gaziljoona kertaa. Jos joku kuvittelee, että hänellä on vielä annettavanaan tähän aiheeseen joku näkemys, mitä ei ole aiemmin esitetty, hän kuvittelee itsestään liikoja.

Lisäksi tällaiset aiheet, jotka ihmiset kokevat elämän ja kuoleman kysymyksiksi, eivät ole sellaisia, joissa mieli muuttuu tuosta nuin vaan. Se, että kirjoitat pisteliään kommentin toisen ihmisen rokotuspäivitykseen, ei varmasti saa häntä muuttamaan kantaansa asiaan. Tai ainakin toivottavaa on, että kanta olisi sen verran hyvin harkittu, ettei sitä yksi kommentti horjuta. Pisteliäs kommentti jää siis vain sellaiseksi, pisteliääksi. Sillä ei ole mitään muuta arvoa kuin ilkeys ja paskamaisuus.

Minä toivoisin, että jokainen kirjoittaisi someen päivityksen ”ehkä otin, ehkä en”. Tämä toimisi signaalina siihen suuntaan, että jokainen saa tehdä itse omaa kehoaan koskevat päätökset, eivätkä ne kuulu kenellekään muulle. Se voisi olla signaali siitä, että tämän kahtiajaon lietsomisen voi lakkauttaa tarpeettomana. Kunnioita omaa päätöstäsi niin paljon, ettei sinun tarvitse hakea sille tykkäyksiä muilta. Kunnioita yhtä paljon myös muiden päätöksiä.

Meillä on ihan varmasti varastossa paljon puheenaiheita, joita ei ole kaluttu loppuun kuin kesäistä grillimaissia. Puhuttaisiinko välillä niistä?