Jääkiekkoilija Waltteri Merelä on palannut kolmen vuoden Lahden-reissultaan sananmukaisesti kotiin.
Merelä solmi kaksivuotisen sopimuksen Tampereen Tapparan kanssa ja muutti tyttöystävänsä kanssa asumaan synnyinseudulleen Ylöjärvelle.
– Löysimme Haavistosta sopivan uudiskohteen, jonka hinta on merkittävästi edullisempi kuin vastaavissa asuinnoissa Tampereella. Täältä ajelee 15 minuutissa Hakametsään, Metsäkylässä nuoruutensa asunut Merelä kertoo.
– Täällä on enemmän elintilaa, ja kavereitakin voi kutsua kylään. Sain Lahdestakin hyviä ystäviä, jotka varmaan tulevat käymään.
Merelän paluu kotikonnuilleen uutisoitiin näyttävästi Tapparan joukkueen julkistamisen yhteydessä, mutta jo ennen sitä hänen pitkäaikaiset ylöjärveläiset junnuaikojen joukkuekaverit Uplakersissa tiesivät asiasta.
– Vastaanotto on ollut todella lämmin myös Tapparassa, ja on hienoa saada pelata Kristian Kuuselan kaltaisten huippumiesten kanssa samassa joukkueessa, Merelä iloitsee.
Hänen paluunsa kirvespaitaan osuu kauteen, jonka aikana tamperelainen liigakiekkoilu siirtyy Hakametsästä tuliterään Uros Live -areenaan. Se tuo tietysti lisää intoa.
– Olen ihan riittävän täpinöissäni ylipäänsä Tapparassa pelaamisesta, mutta on huikea juttu päästä Suomen parhaan areenan jäälle. Kun vielä saadaan fanit Uroksen katsomoon, siitä tulee todella hienoja kokemuksia.
”Kehityin Lahden-reissulla selvästi”
Heinäkuun alkupuolella 23 vuotta täyttävä Waltteri Merelä aloitti jääkiekkoilun Ylöjärven Ilveksessä ja pelasi Uplakersissa viimeiset pelinsä kaudella 2013–2014 pidettyään välillä hieman taukoakin lajista. Sitten tuli kutsu Tapparaan, jonka A-nuorten silloista valmentajaa Janne Grönvallia Merelä kiittää saamastaan näytön paikasta kausina 2016–2018.
Pärjättyään A-junioreiden pääsarjassa, Merelä alkoi uskoa mahdollisuuksiinsa, mutta kuten monen muunkin nuoren pelaajan, hänenkin piti vaihtaa maisemaa saadakseen uransa lentoon.
Osoitteeksi tuli Lahden Pelicans, jonka A-junnuissa Merelä teki hurjaa jälkeä: pudotuspelit mukaan lukien 42 liigaottelussa syntyi 25 maalia ja 38 syöttöpistettä. Ei ihme, että Pelicansin päävalmentaja Ville Nieminen antoi liigakokemustakin yhdeksän ottelun verran.
– Opin seuraamaan kokeneita pelaajia ja sitä, miten he toimivat missäkin tilanteissa, Merelä kuvailee.
– Lahdessa huomasin, että muuallakin kuin Tampereella asiat yritetään tehdä viimeisen päälle hyvin. Se oli hyvä reissu minulle. Pelillisesti menin selvästi eteenpäin.
Koronan katkaisemalla toissa kaudella Merelä kuului jo liigajoukkueen vakiokokoonpanoon. 48 ottelussa tehoja tuli 7+11. Viime kauden 57 runkosarjapelissä ne kasvoivat 10+17:ään, ja puolivälierissä aukeni pudotuspelien maalitilikin.
”Luistelua on yhä parannettava”
Merelään kohdistuu Tapparassa kovia odotuksia, mutta kova on muukin porukka. Varsinkin laitahyökkääjät kilpailevat keskenään peliajasta, joten Merelän on kyettävä jatkamaan siitä, mihin viime talvena jäi. Maaliverkon pitää heilua.
– Tapparan systeemit tunsin ennestään, ja niihin on tullut mielestäni edelleen laatua lisää. Alkukesä on ollut odotetun kova pätkä, mutta myös mukavaa on ollut, pelaahan joukkueessa monta vanhaa tuttua ja puoliksi tuttua.
– Minun pitää yhä parantaa luisteluani, sillä isokokoisen hyökkääjän pitää pystyä liikkumaan terävästi. Kehitettävää riittää myös hyökkäyspään tehokkuudessa ja tylyydessä, Merelä myöntää.
Liigakiekkoilijat siirtyivät juhannukselta noin kuukauden omatoimijaksolle, jonka aikana Merelä suunnittelee käyvänsä kavereidensa kanssa jäällä Ylöjärven hallissa viime kesän tapaan.
– Omatoimijakso tekee hyvää, sillä siinä kukin voi suunnitella treeninsä oman aikataulunsa mukaan. Lomaakin täytyy vähän pitää; jos sää suosii, suunnitteilla on ainakin golfia.
– Golfia olen pelannut parina kesänä aika paljon, sillä se on tehokas tapa saada ajatukset kiekkoilusta ihan muualle. Aika moni meidän joukkueestamme pelaa golfia, ja kentällä voi tutustua heihin eri tavalla kuin jäällä.
Lentopalloilukin olisi onnistunut
Waltteri Merelästä olisi voinut tulla muunkin lajin huipputason urheilija – vaikkapa lentopalloilija. Se olisi ollut varsin luontevaakin, sillä hänen äitinsä Mari muistetaan maajoukkuetason lentopalloilijana tyttönimellään Salonen. Ja perheen isä Petterikin on harrastanut samaa lajia.
Waltteri Merelä pelasi muutaman vuoden lentopalloa Ylöjärven Ryhdissä ja kehittyi muun muassa Timo Halttulan valmennuksessa todella lupaavaa tahtia.
– Aloitin lentiksen vasta 9–10-vuotiaana, kun jotkut siinä porukassa olivat aloittaneet jo eskari-ikäisinä. Sain kuitenkin heidät aika nopeasti kiinni, joten siihenkin lajiin minulla varmasti oli lahjoja.
– Lajinvalinta ratkesi siihen, että kuitenkin tykkäsin selvästi enemmän pelata kiekkoa, Merelä muistelee.
Mikähän olisi ollut lentopalloilija Merelän pelipaikka, jos valinta olisi heilahtanut toiseen suuntaan?
– Hyökkääminen kiinnosti minua eniten lentiksessäkin, mutta olisikohan minusta ollut hakkuriksi? Merelä pohtii.
Salibandyakin hän ehti pelata, kun kiekkoura oli katkolla. Asiat kuitenkin loksahtelivat kohdalleen, kun jokaisella osapuolella riitti kärsivällisyyttä ja halua työntekoon.
Merelän mietteitä voi kuunnella lisää internetistä yli tunnin verran Tapparan Kirvescast-podcastissa.
