Tampereen kaupunki valitsi aikoinaan joukkoliikennemuodoksi ratikan korvaamaan muutama keskeinen bussi-linja. Sitten muut realistiset vaihtoehdot heitettiin romukoppaan ja hanketta ryhdyttiin ajamaan tunteella ja mielikuvilla eteenpäin. Nyt kesällä ratikan ensimmäisellä vaiheella, Hervanta – Pyynikki, alkaa liikennöinti. Onneksi hankkeen toteutus on sujunut varsin asiallisesti ja kustannukset ovat pysyneet ilmoitetuissa raameissa. Rakentamisen toinen vaihe, Pyynikiltä Lielahteen ja Niemenrantaan on jo aloitettu.
Hanke on kuitenkin politisoitunut hyvin vahvasti. Niinpä yksityisautoilu Tampereen keskustassa on lähes mahdotonta. Autoja varten on kyllä pysäköintihalleja ja ilmeisesti lisää ollaan rakentamassa, mutta autoilu kaduilla on hyvin hankalaa ja sitä edelleen vaikeutetaan. Nyt alkaa myös yhä kovemmin äänenpainoin kuulua huoli, että laitakaupungilta ja etenkin kehyskunnista tulevat autot pilaavat kadut ja myrkyttävät päästöillään ilman. Ei tarvitse olla kovin suuria ennustajan lahjoja arvatakseen, että Tampereen ja kehyskuntien välistä yksityisautoiluliikennettä tullaan yhä enemmän vaikeuttamaan.
Tampere on kuitenkin alueen keskus ja siellä on hyvin monen kehyskuntalaisen työpaikka, virastot, sairaalapalvelut sekä lukuisat erityisliikkeet, joten monella on välttämätöntä asioida Tampereella päivittäin. Nykyisten näkymien valossa ainoaksi realistiseksi kulkutavaksi Tampereelle tullee jäämään joukkoliikenne. Tästä joukkoliikenteestä Tampereen kaupungilla on varmaan myös hyvin vahva mielipide, eikä sinne haluta lisää busseja tukkimaan katuja. Niinpä selvittelyt ratikkaradan jatkamisesta Lielahden Hiedanrannasta ostoskeskusten ja Teivon kautta Ylöjärven Kirkonseudulle ovat jo vireillä.
Paikallisjunaliikenne Ylöjärvelle on nykyisin näkymin täysin poissuljettu ratkaisu. On jo todettu, että säännöllinen paikallisjunaliikennöinti vaatisi toisen kiskoparin ainakin Ylöjärveltä Epilään, eikä sen rakentamiseksi, saati liikennöimiseen tunnu kenelläkään olevan mitään erityistä mielenkiintoa. Radan palveluvaikutus olisi kovin huono, seisakkeet vain Lielahteen ja Epilään ja nekin ovat melko kaukana liikekeskuksista. Muu osuus olisi Tampereen sisäistä liikennettä, mitä ei varmaankaan kehitetä. Ylöjärven sisäistä bussiliikennettä jouduttaisiin muuttamaan melkoisesti, jos bussit kulkisivat Ylöjärven aseman kautta Asemantietä.
Kehyskunnissa, kuten Ylöjärvellä ja Pirkkalassa, on alettu varautua ratikan rakentamiseen lähinnä varaamalle sille liikennealueet. Todennäköisesti itse radan rakentamiseen perustettaneen jonkinlainen seuturatikkayhtymä ja tulevan liikennöinnin hoitanee Tampereen ratikka. Kehyskunnan osuus lienee, että se esittää mahdolliset ratikkareitit ja pysäkkien paikat. Velvollisuuksiin kuulunee maanhankinnat rakentamista varten ja tietenkin osallistuminen ensin hankeen suunnittelu- ja rakennuskustannuksiin ja sitten radan ja liikennöinnin huolto- ja kunnossapitokustannuksiin.
Kysymyksessä on siis ratikkaverkoston laajentaminen Ylöjärven kaupungin alueelle eikä siihen tarvita Ylöjärven kaupungin omia kiskoja tai ratikkavaunuja. Kaupungissa jokaisen hankkeen toteuttamisesta vastaa kuitenkin viime kädessä vaaleilla valittu kaupunginvaltuusto, minkä pitäisi katsoa koko kaupungin etua ja imagoa. Päätöksenteossa on otettava tarkasti huomioon kyseiset realiteetit ja näkymät tulevaisuuteen eikä lähteä haihatteluun esimerkiksi arvottomista maanhinnan nousuista tai junnaamaan omaa paikallispolitiikkaa.
Kalervo Karumo
rakennusmestari, Metsäkylä
Kommentointi on suljettu.