Kahden perhepäivähoitajan, Saija Sundvall-Korhosen ja Päivi Niemen, yhteistyön ja innostuksen tuloksena avattiin toukokuun alussa Ylöjärven keskusta-alueen ensimmäinen ryhmäperhepäiväkoti, Villa Vallaton.
Kun Ylöjärven seurakunnalta vuokratun entisen Suntiolan ulko-ovesta astuu sisään, tuntuu kuin astuisi kotoisaan lasten omaan maailmaan, sillä kaikki huoneet on sisustettu lasten käyttöön. Leikkipaikat ja lelut ovat kaikkien ulottuvilla. Talon täyttää iloinen hulina.
Saija Sundvall-Korhonen ja Päivi Niemi tutustuivat ja ystävystyivät alunperin Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnan kautta. Kuusi vuotta sitten Sundvall-Korhonen houkutteli Niemen uudelle uralle perhepäivähoitajaksi. Siitä alkoi tiivis yhteistyö. He ovat tehneet ryhmiensä kanssa yhteisiä retkiä, viettäneet naamiaisia ja muita lukuisia juhlia, pitäneet yhteisiä kerhoja. Vapaa-ajallakin naiset harrastavat yhdessä.
– Nyt koronavuonna emme nähneet työn puitteissa ollenkaan, Sundvall-Korhonen kertoo.
Heti yhteistyön alussa virisi ajatus ryhmäperhepäiväkodin perustamisesta. Sopivaa kodinomaista tilaa etsittiin pitkään, ja tänä talvena se tipahti eteen lähes kuin tarjottimella. Niemi kyseli helmikuussa tiloja niin kaupungilta kuin seurakunnalta. Suunnitelmana oli aloittaa päiväkotitoiminta uuden toimintakauden alussa elokuussa.
– Seurakunnan vastaus tuli suurin piirtein puolessa tunnissa. Sieltä kerrottiin, että heillä saattaisi olla meille paikka. Se oli perjantai ja koko viikonlopun jännitimme, mikä se voisi olla, Sundvall-Korhonen kertoo.
Täydellinen tila
Kun kaksikolle selvisi mistä tilasta oli kyse, he eivät olleet uskoa hyvää onneaan. Vanha Suntiola keskellä kaupunkia Pappilanniemessä, kätevien kulkuyhteyksien varrella ja puistomaisessa ympäristössä oli unelmien täyttymys. He päättivät heti tarttua tilaisuuteen.
– Tämä on täydellinen tila meille, koko ympäristö on tuttu. Olemme pitäneet vanhalla seuriksella kerhoa lapsille, olemme juhlineet joulujuhlia vanhalla pappilalla ja kodalla olemme viettäneet tapahtumia.
Jännitys tiivistyi, kun tila piti hyväksyttää päiväkotikäyttöön eri viranomaisilla.
– Lastenhoitoala on tarkoin säädelty. On paljon paperityötä ja vaateita tilan suhteen, Niemi kertoo.
Tarmokkaat naiset ryhtyivät toimeen helmikuun lopussa. Yrityksen perustamisesta, paperitöistä, tarkastuksista ja koko talon remontista päiväkodin avaamiseen kului kaksi kuukautta. Läheiset avustivat heitä remontissa ja vuokranantaja asennutti tilaan vaadittavan ilmastoinnin.
– Emme saaneet starttirahaa vaan olemme rakentaneet kaiken omista säästöistämme.
Nyt omissa kodeissa onkin paljon tyhjiä kaappeja, kun lasten lelut, tarvikkeet ja kalusteet siirtyivät Villa Vallattomaan.
– Olemme molemmat tykänneet tästä työstä, mutta omat lapset ovat isoja ja halusivat omat huoneensa omikseen. Tuntui, että omassa kodissa ei enää pystynyt tarjoamaan tätä kaikkea, Sundvall-Korhonen toteaa.
Ainutlaatuinen hoitomuoto
Niemi kertoo, että perhepäivähoito on valitettavasti katoava hoitomuoto. Yksityinen perhepäivähoito on hänen mukaansa kuitenkin vaihtoehto suurille yksiköille sekä kaupungille edullinen hoitomuoto. Hän toivoisikin sille enemmän kaupungin tukea.
– Tämä on mahtava hoitomuoto lapsille. He saavat olla pienessä ryhmässä ja tilassa, joka on rakennettu varta vasten lapsille ja on kuitenkin kuin koti. Tämä on mielestäni ainutlaatuista, hän sanoo.
– Meillä ei ole jouston varaa kuten päiväkodeissa. Emme voi tehdä äärettömän pitkää työpäivää. Raha valitettavasti sanelee senkin, että emme pysty ottamaan maksullisia sijaisia, jos olemme poissa.
Naisten valttikortteina ovat kuitenkin heidän omat äitinsä. Mikäli päiväsaikaan osuu vaikkapa toisen hoitajan hammaslääkärikäynti, ”mummo” tulee siksi aikaa sijaistamaan ja hellittelemään lapsia.
Perhepäivähoitajien työpäivät ovat pitkiä. Lapset voivat olla hoidossa kello 7.30–16.30. Tämän jälkeen tulevat siivoukset, pyykinpesut ja kauppareissut. Nyt kaksikon arkea helpottaa se, kun monet tehtävät voidaan jakaa.
– Perhepäivähoitajana pitkä osa päivästä tehdään yksin ja kaikki päätökset tehdään yksin. Nyt tässä tulee kaksi eri näkökulmaa, on kahdet silmäparit, ja kaksi ohjaamassa ja ratkaisemassa. Omiin ajatuksiin ja toimintatapoihin urautuu, ja toinen pystyy rikkomaan niitä, naiset sanovat.
Haaveesta totta
Ryhmän lapset olivat käyneet tutustumassa uusiin tiloihin etukäteen, ja isoimmat lapset laskivat jo päiviä muuttoon. Pienimmät hieman jännittivät ja katselivat ympärilleen ensimmäisinä päivinä, mutta pääsivät pian normaaliin arkirytmiin, kun tutut hoitajat muuttivat mukana. Syksyksi kahdeksan lapsen ryhmä on täynnä, ja suunnitteilla on yhden puolikkaan paikan täyttäminen.
On helppo aistia, että nämä naiset tekevät työtään suurella sydämellä.
– Olen niin fiiliksissä tästä meidän todeksi tulleesta haaveesta ja siitä, että voin tehdä itselleni merkityksellistä työtä, Niemi iloitsee.
