Kymmenen vuotta Ylöjärvellä asuneena olen seurannut paikallista poliittista keskustelua välillä hyvinkin tarkkaan. Viime aikoina, etenkin kuntavaalien lähestyessä, on keskustelua hallinnut ratikka. Osa ajaa ratikkaa kuin käärmettä pyssyyn ja toinen laita vastustaa henkeen ja vereen jopa ratikkaan liittyvän selvitystyön tekemistä.
Keskustelu on saanut kieltämättä hieman huvittaviakin piirteitä. Vaaditaan kansanäänestystä perustellen sitä sillä, että kaikki joutuvat ratikan kustannuksia maksamaan vaikka vain osa hyötyy. Tuo on mielestäni suorastaan naurettava perustelu. Mistä kaikista itsellemme ”hyödyttömistä ” verovaroin kustannetuista hankkeista me maksammekaan?
Itselläni ei ole täällä lapsia eikä lastenlapsia, joten miksi osallistuisin koulujen ja päiväkotien rakentamiskustannuksiin, tai uimahallista aiheutuviin kustannuksiin koska en sitä käytä? En kuitenkaan lukeudu niihin jotka katselevat maailmaa laput silmillä enkä arvostele päätöksiä pelkästään siitä näkökulmasta, onko niistä minulle itselleni välitöntä hyötyä vai ei. Koulut, päiväkodit, lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet, kirjasto, uimahalli, hiihtoladut, hyvin hoidetut puistot, uimaranta ja muut ulkoilualueet ovat palveluita, jotka voivat olla ratkaisevia tekijöitä uusien asukkaiden houkuttelemiseksi Ylöjärvelle. Uusien asukkaiden ja yrittäjien.
Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös toimivat yhteydet Tampereelle sekä yksityisautoilua että joukkoliikennettä käyttäen. Ja joukkoliikenteeseen kuuluu myös ratikka. Hyviä yhteyksiä Tampereelle on turha vähätellä. Niillä ja muilla edellä mainituilla palveluilla Tampereen ympäristökunnat kilpailevat uusista asukkaista, veronmaksajista. Niistä jotka haluavat asettua asumaan rauhallisempaan ja luonnonläheisempään ympäristöön, mutta lähelle Tampereen tarjoamia kulttuuri- ja muita palveluja.
Ratikan vastustajat ovat esittäneet ratikkayhteyden rakentamiseen liittyvistä kustannuksista täysin valheellisen kuvan. Kansalle on tarjottu vaihtoehtona lähijunaa. Se ei vielä ole ihmisten hämäämistä, mutta tukkimiehen kirjanpidolla tehty kustannusvertailu on.
Eihän se suinkaan niin ole että ratikka maksaisi 120 miljoonaa ja lähijunaratkaisu olisi ilmainen. Höpö höpö, uskoo ken tahtoo.
Lähijunaratkaisu vaatisi käsittääkseni lisäraiteen, sillä säännöllinen ja sujuva lähiliikenne tuskin tulisi onnistumaan kauko- ja tavarajunaliikenteen ”jossakin välissä”. Kaukojunat ovat kovin usein myöhässä aikatauluistaan ja jo se sotkisi lähijunaliikenteen totaalisesti. Kuka haluaisi matkustaa töihin junalla, joka kulkee silloin kun sille sattuu löytymään sopiva väli? Ei kukaan.
Entä lisäraiteen kustannukset? Maksaisiko ne joku muu meille ylöjärveläisille? Tuskin. Se on totta, että ratikka ei tulisi menemään joka ainoaan kaupunginosaan Ylöjärvellä, syrjäkylistä puhumattakaan. Mutta missä ratikkakaupungissa se menee kaikkialle? Ei missään. Mutta yksikään niistä, jotka sen ovat rakentaneet eivät siitä luovu. Tampere rakensi sen, Turku ja Vantaa miettivät vielä.
Suurin harha mikä tämänkaltaisten hankkeiden torppaamisessa kansalle syötetään on se, että tarkastellaan hankkeen hyötyjä vain tämän hetken tilanteen perusteella. Tai paremminkin sitä, että ”eihän siitä ratikasta ole mitään hyötyä”. Minulle. Nyt.
Totuus on kuitenkin se, että ne jotka ratikasta tulisivat hyötymään, ovat tällä hetkellä päiväkodissa, korkeintaan ala-asteella. Toki he joutuvat osallistumaan kustannuksiin aikoinaan, mutta he myös päättävät jäävätkö Ylöjärvelle asumaan, tekemään töitä, perustamaan tänne yrityksiä, vai muuttavatko naapurikuntiin.
Ratikan kaltaisia hankkeita käsiteltäessä on osattava katsoa kummun taakse, tulevaisuuteen. En ole mikään vannoutunut ratikan kannattaja, mutta en myöskään kuulu niihin, jotka sanovat sille ehdottomasti EI. Enkä missään tapauksessa niihin, jotka eivät edes suostu asian perinpohjaiseen selvitykseen.
Se mikä tässä ärsyttää on ihmisten suoranainen harhaanjohtaminen. Joukkoliikenne on iso kokonaisuus, jossa ratikka on yksi mahdollisuus, kokonaisuutta täydentävä. Se ei ole joko-tai.
Eiköhän ole viisainta että odotamme selvityksen tuloksia sen sijaan, että luottaisimme vaalien alla puolin ja toisin tehtyihin populistisiin vailla pohjaa oleviin niin sanottuihin laskelmiin. Jos ratikkaratkaisu ei selvityksen jälkeen tunnu järkevältä, sen voi hylätä. Jos se osoittautuu viisaaksi niin kääritään hihat ja pistetään homma liikkeelle.
Veijo Kortelainen
poliittisesti (lähes) puolueeton tarkkailija
