Ylöjärven Uutiset teki ansiokkaan vertailun eri ryhmien ehdokkaiden vaalikoneessa antamista vastauksista. Yksi vertailtu kohta koski vaalikoneen kysymystä vihapuheesta.
Vihreistä ehdokkaista 81 prosenttia on eri mieltä väitteestä ”Poliitikkojen pitää sietää kovaa arvostelua ja rankkakin kärjistäminen kuuluu sananvapauteen ja politiikkaan”. Vastaavasti väitteen kanssa samaa mieltä on 74 prosenttia vaalikoneen täyttäneistä perussuomalaisten ehdokkaista.
Eri poliittisilla puolueilla on erilainen jäsen- ja kannattajaprofiili, mikä saa tarkastelemaan kysymystä yhteiskunnallisesti laajemmin. Esimerkiksi vihreiden jäsenistä suurin osa on naisia, ja nuorten jäsenten osuus on suurin poliittisista puolueista.
Olemme saaneet vaalikevään mittaan lukea uutisia siitä, kuinka erityisesti nuorten, naisten, maahanmuuttajataustaisten tai eri vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten lähteminen ehdolle on hyvin korkean kynnyksen takana juuri häirinnän ja solvaamisen pelossa (Kuntaliiton tutkimus).
On pysäyttävän vakava ongelma demokratialle, jos huoli vihapuheesta tai rankasta karkeatyylisestä arvostelusta rajoittaa esimerkiksi naisten, nuorten tai vähemmistöjen lähtemistä mukaan, ja seurauksena valtuustojen päätöksentekijäjoukko yksipuolistuu.
Moninaisuus on missä tahansa yhteisössä menestymisen tae. Kuntapolitiikan päätökset ovat sitä parempia, mitä moninaisempi joukko niitä tekee yhdessä.
Termiä vihapuhe ei kuitenkaan pidä viljellä silloin kun siitä ei ole kyse. Vihapuhe ei ole sitä, että on eri mieltä, argumentoi tai vaikkapa perustelee kokouksessa muutosesitystä. Ylöjärven kaupunginvaltuuston kokouksissa on kauden aikana kuultu, kuinka vaikkapa juuri perussuomalaisten ryhmästä vihapuhe-termiä on viljelty ja mielestäni laimennettu ja normalisoitu koskemaan mitä vain eri mieltä olemista. Sanan normalisointi pahentaa ilmiötä entisestään.
Vihapuheella tarkoitetaankin sellaista ”viestintää, joka levittää tai lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan. Viestintä voi olla puhetta, mutta se voi olla myös esimerkiksi kirjoituksia, kuvia, symboleja, musiikkia, piirroksia ja elokuvia.” (Yhdenvertaisuus.fi).
Vihapuhe on solvaavaa, loukkaavaa ja toisen henkilön ihmisarvoa halventavaa viestintää, joka kohdistuu henkilöön, useimmiten jonkin ryhmän edustajana. Vihapuhe uhkaa demokratiaa ja sananvapautta myös siitä syystä, että sen seurauksena yhteistyö ja koko yhteiskunnallinen keskustelu vaikeutuu.
Lisäksi Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan ”Vihapuhetta ovat kaikki sellaiset ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen.”
”Vihreät eivät kestä vihapuhetta” – Ylöjärven Uutisten jutun väliotsikointi kertoo.
Miksi ihmeessä pitäisikään kestää, hyväksyä tai sietää? Sananvapaus on tärkeä demokratian kulmakivi, mutta sananvapaudella on rajat, sillä sananvapauteen ei kuulu muiden ihmisten oikeuksien loukkaaminen tai muiden sananvapauden kaventaminen.
Politiikassa muiden ajaman politiikan arvostelu on osa toimivaa demokratiaa. Sen sijaan ihmisten tai ihmisryhmien solvaaminen, saati uhkaaminen ei ole poliittista keskustelua. Sananvapauteen kuuluu ehdottomasti myös vastuu sanoistaan. Päätöksenteon yhteistyö edellyttää myös hyviä tapoja.
Kaupunginvaltuustossa on tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole valmentautuneet tai karaistuneet kohtaamaan kovasanaista tai rankkaa arvostelua, haukkumista ja solvaamista tai jopa häirintää. Olisikin väärin, jos ainoastaan kaikkein paksunahkaisimmat kovikset voisivat olla kuntapolitiikassa mukana.
Vuonna 2019 julkaistun valtioneuvoston selvityksen mukaan joka kolmas kuntapäättäjä on kohdannut vihapuhetta. Vihapuhetta kohdanneet päättäjät ovat pääosin naisia, maahanmuuttajataustaisia ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajia.
Aamulehden (11.6.2021) haastattelema tutkija Jenni Airaksinen nostaa esille, kuinka naisten ja eri vähemmistöjen yhä näkyvämpi osuus politiikassa myös nostaa vihapuheilmiön näkyvyyttä. On aivan kaikkien vastuulla puuttua siihen.
Tarvitaan vakavaa puuttumista vihapuheeseen sekä sitoutumista yhdessä pysäyttämään ilmiön leviäminen Ylöjärvellä. Jokaisen valtuustoryhmän tulisikin laatia omat vihapuhesäännöt sekä keskustella, miten ainakin omalta osaltaan ongelmaa kitkee. Myös uuden kaupunginvaltuuston tulisi päivittää valtuuston yhteistyösopimusta huomioimaan yhä paremmin tämä ongelma.
Jenni Airaksinen mainitsee (AL 11.6.) yhtenä ratkaisuna myös kuntien häirintäyhdyshenkilön nimeämistä. Häirintäyhdyshenkilön tehtävänä on neuvoa, tukea ja auttaa, mutta ei olla tuomari. Häirintäyhdyshenkilön nimeäminen olisi toivottava ja yksi konkreettinen keino luoda kuntapolitiikasta turvallisempaa.
Jenni Kiiskinen
kaupunginvaltuutettu, vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja kaudella 2017–2021
Kommentointi on suljettu.