Lasten ja koululaisten oppimisen vaikeudet ja neuropsykiatriset erityispiirteet nousevat keskusteluun, kun kummastellaan tuen vähäisiä resursseja koulupolulla. Moni kysyy, mistä tässä oikein kiikastaa, kun niin monenlaista tukea tarvitaan niin mahdottomasti. Liki kolmenkymmenen vuoden kokemuksella opetustyössä olen miettinyt aivan samaa ja pohtinut sitä monessa eri yhteydessä.
Tiedetään, että erityisen ja tehostetun tuen käytännön toteutus peruskouluissa vaihtelee kouluittain ja kunnittain. Oppiaineille on määritelty valtakunnalliset vähimmäistuntimäärät kullekin luokkatasolle. Harvassa kunnassa nähdään tarpeelliseksi nostaa tuntimäärää minimistä, vaikka minä näkisin sen parhaaksi tueksi kaikkien kannalta. Järkikin sanoo, että jos oppilailla on enemmän ohjausta vaikka lukemisen harjoitteluun, sitä paremmat ovat oppimisen tulokset.
Samalla olen huolissani lahjakkaiden oppilaiden tuesta ja oppimisen tuloksista. Kunkin oppijan tulisi voida edetä oman taitotasonsa ylärajalla. Opetuksen eriyttämiseen tulee varata aikaa ja työkaluja. Lahjakas oppilas käyttää nopeita hoksottimiaan valitettavan herkästi kiusaamiseen, jos koulutyö turhauttaa
Lukutaito on hyvä esimerkki siitä, miten valmiudet helpottavat oppimista. Kodeissa tehdään valtava määrä pohjatyötä heti lapsen syntymästä lähtien. Vanha mainoslause ”Lukeminen kannattaa aina” pätee tänäänkin. Mitä parempi lapsen sanavarasto on, sitä helpompaa on ottaa tekstistä selvää, sitä nopeammin ymmärtää lukemaansa, rakentaa uutta oppia vanhan varaan ja sitä helpompaa on mieleenpainaminen. Ja sitä helpommin käy asioiden mieleen palauttaminen. Lukutaito on väline kaikkeen muuhun. Matematiikassakin lukutaito auttaa ohjeen ymmärtämisessä ja sanallisia tehtäviä ratkottaessa.
Oppimista voisin verrata vaikka kotiin, missä eteinen on täynnä reppuja, vaatteita ja kenkiä. Asioiden oppiminen on kuin kauppatavaroiden vieminen huoneisiin: eteisestä esteiden yli ja kaappiin. Kun opittu asia palautetaan mieleen, tulisi muistaa, mihin kaappiin ja mille hyllylle tavarat vietiin. Eteisen tungos kuvastaa kaikkia niitä häiriötekijöitä, joita oppimisen polulla on.
Aikuisten tehtävä on raivata lapsen ja nuoren polku tässä kuvitteellisessa eteisessä niin, että kantamuksia kuljetettaessa kukaan ei kompastuisi. Ei viedessä eikä tuodessa. Kesälomalla kannattaa pitää yllä jo opittuja taitoja vaikka leikin ja pelien varjolla. Tikanheitto on loistava tapa viilata kymmenylityksiä ja perinteisen renkaaheiton voittolukemat voi keksiä itse. Kannustan aikuisia menemään mukaan lasten leikkeihin – sanavaraston laajentamisenkin merkeissä!
Minna Sarvijärvi
KM, luokanopettaja ja nepsy-valmentaja, kuntavaaliehdokas (kesk.)
