Ylöjärvi on väestön ikärakenteelta suhteellisen nuori. Tilastokeskuksen tietojen mukaan noin 22,1 prosenttia ylöjärveläisistä on alle 16-vuotiaita. Sen sijaan noin 18,5 prosenttia asukkaista eli reilut 6 000 asukasta on yli 65-vuotiaita. Viime aikoina on ollut paljon kirjoituksia ja kannanottoja lasten ja nuorten asioihin liittyen. Suurperheen arkea pyörittäessä tarvitsemme itsekin jatkuvasti erilaisia lapsiperheiden palveluita. Työssäni puolestaan tapaan ikäihmisiä.
Nuorten asioihin liittyen kysyin teini-ikää lähestyvältä esikoiseltani, mitä hänen mielestään nuoriso kaipaisi Ylöjärvelle. Kaikki vastaukset liittyivät vapaa-ajan tekemiseen: skeittiparkki (onneksi tulossa), hyppytorni Räikän rantaan ja lisää maaleja koulun pihalle. Kysyin vielä, olisiko esimerkiksi ulkosalibandykenttä mieleinen ja sain tähänkin ehdotukseen myönteisen vastauksen.
Nuorten keskuudessa on ollut suosittua kaverisynttäreiden järjestäminen Tampereen puolella tietokonepelaamisen keskuksessa, joten arvatenkin tällainen tekeminen on myös nykynuorille mieleen. Toki kaikki harrastukset ovat myös tärkeitä lapsille ja nuorille ja itsekin lasten valmentajana näen sen merkityksen.
Entäpä sitten varttuneempi väestö? Eihän unohdeta heitä? Myös heistä ja heidän hyvinvoinnistaan täytyy työikäisten pitää huolta. Työssäni fysioterapeuttina autan ikäihmisiä. Kuntoutan, kun toimintakyky on kokenut äkillisen laskun tai alkanut hiipua pidemmän ajan saatossa. Autan heitä elämänvaiheessa, joka on täynnä luopumisia. Heidän täytyy sopeutua siihen, että enää ei pysty ja kykene kaikkeen, tarvitsee muiden apua.
Useiden ikäihmisten kohdalla paljon on silti tehtävissä, kunhan palvelut ovat saatavilla matalalla kynnyksellä ja oikeaan aikaan. Toki on olemassa myös ikiliikkujia, jotka ovat paremmassa kunnossa kuin iso osa työikäisistä, mutta usein heidän roolinaan voi olla toimia kumppanin omaishoitajana, jolloin hekin tarvitsevat omanlaistaan tukea.
Korona tuli reilu vuosi sitten ja meidän varttuneempi väestö käskettiin kotiin neljän seinän sisälle, ne ikiliikkujatkin. Fysioterapeuttina olin ja olen edelleen huolissani siitä, mitä tästä seuraa. Olen jo omin silmin töissä nähnyt, mitä joillekin on tapahtunut. Esimerkiksi aiemmin ikäihminen kävi päivittäin kahden kilometrin lenkeillä, mutta syksyllä postilaatikolla käynti yksin on alkanut pelottaa, koska kaatumisiakin on alkanut tulla. Kunto on romahtanut ja kotihoidon avullekin on jo tarvetta.
Fakta on, että siinä vaiheessa, kun kuka tahansa meistä jää neljän seinän sisälle, elinpiiri kapenee liikaa ja lihasvoimat heikentyvät väistämättä. Omaiset ajattelevat usein auttavansa tuomalla kauppaostoksia kotiin, vaikka monesti suurin apu olisi pitää kiinni hypermarketeissa yhdessä tehtävistä kauppareissuista viimeiseen asti. Siellä tulee äkkiä käveltyä monta sataa metriä, kun kiertää koko kaupan ympäri, vaikka hakisi vain maitopurkin.
Vinkkinä suosittelen omaisille jatkossa antamaan lahjaksi isovanhemmille jumppaohjeet, nilkkapainot, kuminauhan tai vaikkapa tasapainotyynyn. Ulkoilu kannattaa ottaa myös yhteiseksi puuhaksi.
Moni vanhus kokee yksinäisyyttä sen lisäksi, että toimintakyky on kääntynyt laskuun. Koronan vuoksi myös ryhmätoiminta meni alkuun kokonaan tauolle. Onneksi osa ryhmistä on jo saanut jatkaa toimintaansa, mutta ikäihmisten päiväkeskustoiminnan tarjonnassa olisi Ylöjärvellä petrattavaa. Olisi ensisijaisen tärkeää laittaa sosiaaliset ryhmätoiminnot kuntoon, kun rokotuskattavuus laajenee. Vanhukset kaipaavat seuraa itselleen ja päiväkeskukseen lähtö voi olla edes se yksi syy poistua kotoa koko viikon aikana. Lisäksi voitaisiin kehittää vapaaehtoista ulkoiluystäväverkostoa.
Ikäihmisten määrä kasvaa tulevina vuosina. Kotihoidon ja palveluasumisen tarve kasvavat. Jo nyt on hankaluuksia saada hoitohenkilökunnan resurssit riittämään, joten miten sitten jatkossa?
Nyt olisi jo kiireesti panostettava ennaltaehkäisyyn sekä kodin ja palveluasumisen välimuotoisten asumismuotojen (esim. seniorikorttelit) kehittämiseen. Lisää resurssia pitäisi nopeasti lisätä muun muassa kuntoutukseen, jotta saadaan pidettyä ikäihmiset paremmassa kunnossa pidempään ja siten hoitoisuus ja kotihoidon tarve eivät nouse liian nopeasti liian suuriksi.
Myös kolmannen sektorin kanssa tehtävää yhteistyötä olisi kehitettävä ja hyödynnettävä muun muassa yhdistysten, urheiluseurojen ja seurakunnan kautta saatavaa apua eri toimintoihin. Tärkeää olisi saada ihmiset ulos neljän seinän sisältä. Ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin kannattaa panostaa niin lasten ja nuorten kuin ikäihmistenkin palveluissa – ne tuovat säästöä kuntaan!
Jenni Veijonen
fysioterapeutti, kuntavaaliehdokas (vihr.)
