Huoli lasten ja nuorten pahoinvoinnista on noussut otsikoihin viime aikoina. Syitä voi hakea koronasta, mielenterveysongelmista, oppimisvaikeuksista, koulukiusaamisesta, perhetaustasta ja niin edelleen. Tarvitaan korjaavia toimenpiteitä sekä terveydenhuollon resurssia korjaamaan tilanne. Keskityn kuitenkin yhteen osa-alueeseen: Millä voisimme vähentää tai jopa ehkäistä lapsen tai nuoren oppimisvaikeuksista johtuvaa oireilua kouluissa?
Oppilaiden keskittymiskyky on heikentynyt viime vuosien aikana. Tämä näkyy opetuksen tukitoimien kasvavana resurssitarpeena. Tilanne on pidemmän päälle kestämätön. Jatkuva tukiresurssin kasvattaminen syö kunnan varoja. Jotain tarvitsisi tehdä aikaisemmassa vaiheessa ennen kuin lapsi alkaa oireilla. Mitä keinoja tähän voisi olla?
Opettajat kertovat, että koulun aloittavilla lapsilla on suuria eroja taitojen osalta.Toisilla on lukutaito valmiiksi hallussa, toiset eivät osaa edes kirjaimia. Joku on taitava lukemaan, mutta tavuttaminen on jäänyt opettelematta. Se vaikeuttaa kirjoittamaan oppimista. Toisaalta taitava itseoppinut kirjoittaja on voinut oppia jonkun taidon väärin ja oppitun korjaaminen vie aikaa. Myös lasten sosiaalisissa taidoissa on suuria eroja.
Oppimisen erot selittyvät osin sillä, että samalla luoka-asteella oppilaiden ikäero voi olla miltei vuoden. Alkuvuodesta syntynyt lapsi on usein kypsempi opiskelemaan kuin loppuvuoden lapsi. Lisäksi jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa. Joissain perheissä on isompia sisaruksia, jotka kirittävät luonnostaan pikkusisarusta oppimaan. Ainoana lapsena kasvanut joutuu puolestaan keskittymään taitojen oppimisen lisäksi jaetun huomion hyväksymiseen.
Perinteinen koulumalli ei mahdollista riittävän yksilöllistä opetusta tai ainakin yhden opettajan mahdollisuudet opettaa eritasoisia oppilaita on haastavaa ilman apukäsiä. Yleensä alkuluokille annetaan enemmän tukiresurssia ja opetusryhmiä jaetaan pienempiin ryhmiin, jotta perustaidot saataisiin opetettua jokaiselle lapselle ennen kolmannelle luokalle siirtymistä. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Osa lapsista ei osaa lukea sujuvasti kolmannelle luokalle siirtyttäessä.
Lapsi on luonnostaan utelias ja innokas oppija. Into kuitenkin laantuu, jos lapsi kokee jatkuvaa epäonnistumista. Jos koulujärjestelmämme mahdollistaisi lapsen kehitystason mukaisen opetustahdin alkuopetuksessa, voisi jokainen lapsi kokea oppimisen ja onnistumisen iloa. Tämä vahvistaisi lapsen itsetuntoa. Hyvällä itsetunnolla on vaikutus lapsen selviytymiseen elämässä ja se vaikuttaa myös hyvinvointiin.
Entä jos alkuopetuksesta siirryttäisiinkin joustavasti eteenpäin? Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko nosti esiin keskustan linjaaman uudistuksen pienten lasten koulusta. Opetusryhmät koostettaisiin esikoululaisista sekä 1.–2. luokan oppilaista. Luokka-asteilla edettäisiin omaan tahtiin siten, että perustaidot – lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen – olisivat riittävän hyvin hallussa. Jos oppilas ei saavuttaisi vähimmäisosaamisen tasoa toisen vuosiluokan loppuun mennessä, hän voisi jatkaa alkuopetuksessa.
Syntyvyys on laskenut Suomessa viime vuosina. Seuraavien vuosien aikana koulun aloittavien ikäluokat pienenevät vuosi vuodelta. Nyt olisi hyvä hetki kokeilla uutta käytäntöä, koska koulun seinät eivät tule näillä näkymin vastaan, vaikka osa oppilaista opiskelisi peruskoulua hieman pidempään.
On ymmärrettävää, että jos alkuopetuksesta lähtee ilman lukemisen taitoa, on opiskelu oppilaalle vuosi vuodelta vaikeampaa. Hän tulee todennäköisesti tarvitsemaan tukea koko koulupolkunsa ajan. Joustava alkuopetus olisi ennaltaehkäisevä toiminta ja se tuottaisi säästöä tuen tarpeen vähenemisenä. Tämä saattaisi vähentää myöhemmässä vaiheessa myös koulupudokkuutta sekä nuorten syrjäytymisen riskiä. Uusi toimintamalli toisi yhteiskunnalle säästöjä sekä hyvinvoivia nuoria.
Koulut ja esikoulut tekevät yhteistyötä jo tällä hetkellä helpottaakseen lasten koulupolun alkuvaihetta. Kauraslammen koulun Veittijärven toimipisteellä toiminta on ollut jo usean vuoden ajan säännöllistä ja suunnitelmallista ns. Veijo-toimintaa (Veittijärven joustava opetus). Veijo-ryhmät kootaan esikoululaisista sekä 1.–2. luokan oppilaista. Lapset jaetaan pieniin ryhmiin, joissa kaikissa on eri ikäisiä lapsia. Kerran viikossa kokoonnutaan Veijo-toiminnan pariin oppimaan ja oivaltamaan yhdessä. Samalla lapset tutustuvat myös oman ikäryhmänsä ulkopuolisiin lapsiin. Toiminta on todettu koululla hyväksi.
Olisi mielenkiintoista kuulla opettajien, varhaiskasvatuksen opettajien sekä ohjaajien ajatuksia: Voisiko pienten lasten koulu olla toimiva ratkaisu vahvistamaan perustaitojen oppimista sekä tasaamaan oppimisen eroja? Voitaisiinko tällä tavoin tuoda joustavuutta koulupolun alkuun? Dialogi aiheesta on tärkeä käynnistää päättäjien ja käytännön työtä tekevien välillä. Ylöjärven Keskusta onkin kutsunut ministeri Saarikon tutustumaan paikallisiin hyviin käytänteisiin.
Leena Risku
sivistyslautakunnan jäsen, kuntavaaliehdokas (kesk.)
