Testaan populismin voimaa: Todellisuus politiikan puheiden takana

Politiikka on kiehtovaa, mutta myös omalaatuista. Osa yhteisten asioidemme hoitajista käyttää erikoista kieltä, jossa ääneen lausutun ja oikeasti tapahtuneen väliltä löytyy suuria ristiriitoja.

Tässä tusina makupalaa siitä, mitä osa poliitikoista väittää – ja miten asiat nähdäkseni heidän kohdallaan todellisuudessa ovat.

”Olisin toivonut keskustelua” – puheenjohtajana peruin itse kokouksen, jossa tilannetta olisi voitu käsitellä.

”Tästä teemasta on tullut paljon palautetta” – parilta kanssani samanmieliseltä kaveriltani kysyin ja muut mielipiteet sivuutin.

”Minua on laajasti pyydetty tavoittelemaan jatkokautta” – moni on kertonut, ettei enää äänestä minua eikä puoluettani.

”Avoimuus ja käytöstavat ovat meille ykkösjuttu” – teemme kaikkemme, etteivät meille epämieluisat faktat pääsisi julkisuuteen ja kun tietoa kuitenkin tihkuu, rähjäämme ja kostamme kulisseissa.

”Me poliitikot päätämme strategisista seikoista ja jätämme operatiivisen johtamisen viranhaltijoille” – tungemme nokkamme sinne, minne tämän roolijaon mukaan ei pitäisi.

”Tahdomme jämäkät viranhaltijat” – kun joku heistä sanoo napakasti, emme kestä sitä.

”Autamme eniten ääniä saanutta onnistumaan” – jos hän ei ollut suosikkimme, mustamaalaamme häntä tauotta.

”Virkajohtajien pitäisi olla esillä joka mediassa” – suutumme, kun he vievät tilaa tyrkyiltä poliitikoilta.

”Toivomme yhteistyötä ja kompromisseja” – teemme mitä lystää ja muidenkin on toimittava niin kuin me vaadimme: painostamme ja uhkailemme heitä.

”Toimimme asiantuntijoiden neuvomalla tavalla” – ohjailemme asiantuntijoita ja napsimme heidän lausunnoistaan vain meidän tarkoituksiamme tukevat yksityiskohdat.

”Tavoittelemme muuttoliikettä kaupungin ytimeen” – halutuille alueille ei saa kaavoittaa lisää asuntoja, koska tahdomme säilyttää lähimetsän, koirien uimarannan ja lähes joka korttelissa pitää olla leikkipuisto.

”Velkaantuminen täytyy lopettaa” – asukasluku kasvuun ja palvelutaso nousuun, vaikka lisävelkarahalla!

Touko-kesäkuussa tehdään tärkeitä valintoja. Sarkastisesti voisin itseäni suurempia toimijoita matkien tiedottaa äänestäväni tyhjää: olenhan ainakin omasta mielestäni hoitanut hommani hienosti ja eräät muut ovat tyrineet. Kantakoot he vastuun!

Päätökseni voi tosin vielä muuttua vapaiden käsien antamiseksi.

Politiikassa kuulemma arvostetaan rohkeutta kokeilla, joten testasin nyt populismin voimaa. Minulla on myös vapaat jalat. Äänestän niilläkin.