Harva petolintu on sopeutunut niin hyvin Suomalaisiin kuusimetsiin kuin kanahaukka. Valitettavasti vanhat kuusikot ovat vähentyneet varsinkin eteläisestä Suomesta lähes olemattomiin muutamia suojelualueita lukuunottamatta.
parhaiten pohjoisiin havumetsiin ja on paikkalintu.
Suomen talousmetsätkin ovat nuorentuneet viime vuosikymmeninä niin, että kanahaukan on entistä vaikeampi löytää tukevaoksaisia kuusia pesäppuksi.
Kuten muun muassa sääksellä myös kanahaukan pesä on vuosia käytössä ja siitä voi tulla hyvin suuri ja komea. Vanhojen kuusikoiden vähentyessä on kanahaukka joutunut sopeutumaan varsin rajuihin muutoksiin Suomen metsissä. Se on joutunut tinkimään kuusikoiden tuomasta suojasta ja tekemään pesänsä jopa lehtimetsiin. Tällöin pesän voi löytää vaikkapa haavasta tai koivusta.
Kanahaukalla voi olla pienellä alueella useitakin pesiä, joita se vuosittain vaihtelee. Mikäli pesä on nuoressa puussa, se helposti tippuu alas tai ainakin kallistuu uhkaavasti.
Suomen metsien muutokset alkoivat koneellistumisen myötä 1950- ja 1960-luvuilla. Kanahaukka kantaa pesän kehykseksi paksuja oksia ja pesälle tulee painoa satoja kiloja. Keväisin raskaan nuoskalumen aikaan monet pesät tippuvat alas. Siksi pesä vaatii tukevat alusoksat. Onneksi lintuharrastajat ovat ruvenneet auttamaan kanahaukkaa rakentamalla tekopesiä, jotka kanahaukka on usein myös hyväksynyt pesäksi. Pahimmassa tapauksessa kanahaukka joutuu tekemään pesänsä jopa maahan.
Kanahaukan reviiri on useita kymmeniä neliökilometrejä. Vaikka kanahaukka on suurehko lintu, se liikkuu ketterästi tiheässäkin kuusikossa varsin lyhyiden siipiensä ansiosta. Koiras on naarasta pienempänä ketterämpi saalistaja.
Kanahaukan suosiossa ovat olleet soiden reunakuusikot. Tavallisesti kanahaukka saalistaa metsän suojassa, mutta toisinaan se nappaa suon tai pellon laidalta myös jäniksen, riekon tai kahlaajan.
Kanahaukkaa ei voi olla vertaamatta sen pienempään serkkuun varpushaukkaan. Molemmat ovat niin ulkonäöltään kuin elintavoiltaankin samantapaisia. Haukat saalistavat nopein iskuin ja kovalla vauhdilla siivet supussa.
Niin varpushaukka kuin kanahaukkakin pesivät mielellään soiden reunamien kosteissa korpikuusikoissa ja rämeillä. Varpushaukan litteä risupesä ei ole varsinainen taidon näyttö. Kun metsät ovat nuorentuneet, ovat myös kanahaukan pääravintoa olevat kanalinnut vähentyneet. Kanahaukka on joutunut muuttamaan saalislajejaan. Kanahaukan vainon vähennyttyä laji on siirtynyt varsinkin talvisin lähemmäksi taajamia saalistamaan rusakoita ja varislintuja.
asustaa tiheissä ja vanhoissa kuusikoissa, jotka antavat suojaa ja
tukevaoksaisia puita pesäpuuksi.
Nykyinen ilmastonmuutos on kenties helpottanut kanahaukan elämään. Kovina talvina kanahaukkoja on löytynyt usein kuolleina ja nälkiintyneinä. Kanahaukan saalisravinto on keskimäärin pienentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana ja tämä on vaikuttanut myös kanahaukkojen kokoon. Myös kanahaukka on pienentynyt hieman, tämä kertoo kuinka hyvin kanahaukka pystyy sopeutumaan ravintotilanteeseen.
Suomessa kanahaukka on pärjännyt varsin hyvin verrattuna läntisen Euroopan valtioihin. Tosin Suomi oli viimeisten maiden joukossa rauhoittamassa kanahaukan vuonna 1989. Vielä puolivuosisataa sitten kanahaukalla ei juuri ollut ystäviä muutamia luontoharrastajia lukuunottamatta.
Ylöjärvellä kanahaukkaa esiintyy varsinkin alueen pohjoisilla osilla kuten Kurun ympäristössä ja Seitsemisen kansallispuistossa. Mutta onpa kanahaukka pesinyt lähellä Ylöjärven keskustaakin.
