Toukokuulle osuu paljon tärkeitä liputuspäiviä: Vapun päivä, äitienpäivä ja Eurooppa-päivä sekä ensi sunnuntaina vietettävä kaatuneitten muistopäivä.
Puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään vuoden 1940 keväällä toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettävän ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.
Kaatuneitten muistopäivää vietetään siis muidenkin kuin talvi- ja jatkosodissa kaatuneiden muistoksi.
Toukokuun kolmantena sunnuntaina muistetaan myös rauhanturvaamistehtävissä kaatuneita ja vankileireillä menehtyneitä. Päivään kuuluvat liputuksen ohella myös käynnit sankarihaudoilla. Vuodesta 1995 lähtien liputuskäytäntö muuttui niin, että lippu on ylhäällä koko päivän ajan. Alkuvuosikymmeninä Suomen lippua pidettiin kello 10–14 suruliputuksen tapaan puolitangossa.
Äitienpäiväruusua haudalle viedessäni poikkesin myös vakaumuksensa puolesta kaatuiden muistomerkillä sekä sankarivainajien muistomerkillä. Ylöjärven sankarihaudoilla ei vielä ole kesäkukkia ja muutenkin näkymä teki surulliseksi, sillä taustalla näkyvät maalitöherrykset eivät kunnioitusta herätä.
Kaatuneitten Omaisten Liiton palveluksessa ollessani minulla oli suuri kunnia laskea liiton seppele seitsemänä vuonna peräkkäin Hietaniemen sankarihautausmaan muistomerkille heti Tasavallan presidentin jälkeen. Sodan päättyessä vuonna 1945 oli sotaleskeksi jääneitä naisia 90 000. Tänään heitä on elossa enää muutama kymmen. Sotaorvoiksi jäi 50 000 lasta. Heistä elossa on noin puolet.
Vuoden 1918 taisteluista on kulunut jo 103 vuotta. Onneksi saimme kolme vuotta sitten, Suomen 100-vuotisjuhlavuonna Ylöjärven seurakunnan ja Ylöjärven kaupungin myötätuella muistolaatat vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille. Mikä tärkeintä laattoihin on kaiverrettu vuonna 1918 henkensä menettäneiden nimet. Sota-arkistoista ne suurella työllä löytyivät.
Nuoremmille sukupolville sisällissota ja vuosien 1939–1945 sodat, samoin kuin sanat sotaleski ja sotaorpo ovat lähes tuntemattomia käsitteitä. Vielä elää joukossamme kuitenkin heitä, jotka muistavat lapsuudessa vieneensä valkovuokkoja äidille ja viikon kuluttua kukkia isän haudalle.
Tammenlehvän Perinneliitto ja sen jäsenjärjestö Kaatuneitten Omaisten Liitto ylläpitävät perinnetyötä, jotta emme unohtaisi. Sodan aikaisessa yhteiskunnassamme perheen toimeentulo lepäsi yleensä isän ammatin varassa. Sotaleskien kamppailu toimeentulosta ja lasten kasvattamisesta ilman ammattitaitoa on esimerkkinä tuleville sukupolville sinnikkyydestä ja uskosta tulevaisuuteen.
Leena Mankkinen
Kaatuneitten Omaisten Liiton eläkkeelle jäänyt toiminnanjohtaja
