Susanna Vileniuksen sisarusparvessa on hänen lisäkseen viisi siskoa ja 11 veljeä.
Ylöjärveläisen Susanna Vileniuksen mielestä useassa sisaruksessa on voittopuolisesti vain kaikkea hyvää.
– Enemmän siinä on hyviä puolia. Kun sinkkuihmisenä asun, niin aina on tarjolla tukea, apua ja keskusteluseuraa. Jos tarvitsen vaikka remppa-apua, niin aina on joku valmis auttamaan.
Apu kulkee myös toiseen suuntaan.
– Käyn esimerkiksi siskoni perheessä leikkaamassa hiukset. Hänellä on iso perhe.
Vileniuksen sisarukset ovat syntyneet melko tiiviisti 20 vuoden sisään, ja Vilenius sanookin, että kaikki sisarukset ovat hänelle läheisiä.
– Vaikka asun yksin, minulla on paljon ihmisiä ympärilläni. Olen lapsuudenkodissani oppinut sosiaaliseksi ja tietynlainen itsekkyys on jäänyt pois. Negatiivisena puolena isossa perheessä voisin ajatella sitä, etten välttämättä lapsena saanut niin paljon huomiota vanhemmiltani, mutta se on korvaantunut sisaruksilla.
Vaikka kaikenkokoisissa perheissä voi olla epäsopua ja mustasukkaisuutta sisarusten kesken, Vilenius ei juurikaan tunnista tällaista. Tärkeimpänä syynä siihen lienee se, että vanhemmat ovat kohdelleet kaikkia lapsiaan tasa-arvoisesti.
– Kotona jokaista ihmistä pidettiin ihmisenä huolimatta tittelistä tai asemasta. Arvojärjestystä ei ollut. Meidän ovemme olivat myös aina auki kaikille. Vaikka meillä oli paljon lapsia, käymässä oli usein myös sukulaisten lapsia.
– Kristillinen arvopohja toi tietysti myös tietyt perusarvot: kodin, uskonnon, isänmaan, rehellisyyden ja toisten arvostamisen. Iso perhe on opettanut tiettyjä juttuja, mutta tiedän toki myös joitain isoja perheitä, joilla ei välttämättä ole samoin kuin meillä.
Lähes kaikki asuvat Ylöjärvellä
Susanna Vileniuksen lapsuudenperhe asui alkuvuosina Sääksjärvellä, kunnes talo jäi pieneksi ja perhe muutti Ylöjärvelle.
Vaikka sisarukset syntyivät lähekkäin, Vilenius muistaa vain yhden vuoden, jolloin kaikki lapset asuivat saman katon alla – sen jälkeen sisaruksia alkoi muuttaa vanhimmasta päästä pois.
Läheisiä suhteita kuitenkin edesauttaa se, että koko perhe asuu edelleen yhtä sisarusta lukuun ottamatta Ylöjärvellä, ja sekin yksi muualle muuttanut asuu Tampereella.
Sisarusten kanssa voi olla oma itsensä
Monet sisaruksista myös työskentelevät yhdessä. Susanna Vilenius pitää kahvilaa ja hänen kaksi kaksoisveljeään leipomoa, joka on kahvilan yhteydessä. Osa muista sisaruksista tekee heille töitä.
Vileniuksen mielestä lähisuvun kanssa työskentely on helppoa ja antoisaa. Mielipiteensä voi sanoa suoraan, mutta parasta on kuitenkin se, että pystyy olemaan täysin oma itsensä: muille ei tarvitse esittää mitään.
Susanna Vilenius laskee, että sisaruksista seitsemän tai kahdeksan toimii yrittäjänä. Yrittäjyyskin on lapsuudesta tuttua.
Vanhemmilla oli kotileipomo, ja lapset oppivat jo nuorina auttamaan, missä kykenivät. Lapset saattoivat leikkiä pihassa ja käydä välillä kääntämässä munkkeja.
Kaikista tuli työteliäitä.
Koska Susanna Vilenius on perheen vanhin tytär, hän oppi tekemään nuoresta asti myös kotitöitä, kuten pesemään pyykkiä ja tiskaamaan. Hän hoiti myös nuorempia sisaruksiaan ja osasi jo pienenä vaihtaa pikkusisarustensa vaipat.
– Kun muutin omilleni, en ollut avuton, vaan osasin jo kaikenlaista. Lapsena oppimistani asioista on ollut hyötyä myös työelämässä.
Hyvä suhde sisarusten lapsiin
Susanna Vilenius on lapsirakas ja hoitaa ja näkee paljon myös sisarustensa lapsia.
Joka viikonlopulle olisi potentiaalisesti aina joku tulossa yökylään. Ja kesällä Vileniuksen mökillä käy aina paljon lapsia ja nuoria.
Vileniuksen sisaruksilla on yhteensä lähes 50 lasta, joista pienin on puolivuotias.
– Tunnen heidät kaikki ihan hyvin, jokaisen persoonaltaan. Kun tapaamme, höpöttelemme ja juttelemme. Koska minulla on kahvila, se on ollut kohtaamispaikka koko suvulle.
Kaikkia lähisukulaisiaan Vilenius ei näe päivittäin tai viikoittain, mutta usein kuitenkin.
Koko perheen tapaamisia pidetään noin kaksi kertaa vuodessa, yleensä isän- ja äitienpäivänä vanhempien kotona niin ”että olemme puoliksi ulkona”.
Perhe järjestää myös suvun pikkujouluja vuokratiloissa.
Kaikki siskonsa Vilenius näkee lisäksi pari kertaa vuodessa siskoviikonlopussa mökillä tai hotellissa.
Sisarukset tunnistaa äänestä
Vileniuksen mukaan kaikki sisarukset eivät ole aivan samasta puusta veistettyjä: on vaaleita, tummia ja siltä väliltä, sosiaalisia ja rauhallisempia sisaruksia.
Yksi yhteinen tekijä on kuitenkin ääni.
– Meidät tunnistaa äänestä ja äänenpainosta.
Ja ilmeisesti ulkonäössäkin on silti jotain samaa.
– Kerran kun liikuin siskoni kanssa, häntä luultiin lapsekseni.
Vilenius on myös sekoitettu siskoonsa.
– Olin töissä, kun asiakas sanoi, että miten sinä olet jo täällä. Olit äsken lenkillä ja näin myös, kun menit kuntosalille.
